9.4.2007                                               10.4.2008

Tänään on luvassa TV2:lla klo 22:05 Täällä Pohjantähden alla -elokuva. Elokuva on hyvä kuvaus Suomen historian yhdestä suurimmasta kipuajasta eli kansalaissodan ajalta. Aika on jättänyt kansaamme traumoja ja vastakkainasettelun, joka ei ole poistunut. Sanoi porvari, mitä tahansa.

Porvarin on helppoa väittää niin, koska nykyhallitus hemmottelee sitä. Vuoden uutisaiheista yksi eli Tehyn työtaistelu toi tämän vahvasti esille. Hallitus otti varsin välinpitämättömästi myös puheet lupaamastaan tasa-arvoerästä, naisvaltaiset alat eivät juurikaan siis työsopimuksia tehdessä olleet votitajia.

Teollisuuden puolella tapahtuvat irtisanomisuutisetkin hallitus otti vastaan varsin tyynesti. Antaa mennä vaan, kun siihen ei olisi muka vaihtoehtoja.

Puhumattakaan hyvinvointivaltion puolustamisesta, siitä hallitus ei ole sanallakaan juuri kertonut lääkkeitä, miten siitä selviää. Miksi porvarihallitus tai porvarit eivät puolusta työttömiä? Ahneuttaan varmaan, pelkäävät kaiketi aloilleen kilpailijoita.

Optioista ministeri Pekkarinen sanoi myös selkeän kantansa: Ei me voida niille mitään.
Lisäksi hallitus on valmiina avaamaan teollisuutta varten koskiensuojelulain. Vihreät (Lue: Kokoomuksen puisto-osasto) ei ole asiasta huolissaan. Fennovoima saa myös tehdä ydinvoiman lobbaustyötä uraanikaivoksineen pitkin maata, eikä hallitus puutu siihen. Yleinen perustelu on: Teollisuus tarvitsee lisäsähköä. Mikä on sellainen teollisuus, joka irtisanoo väkeä? Se on monikansallinen kapitalismi.

Eettisempi globaalisaatio olisi kyllä ok. Kuka kehtaa väittää siis, että pääoman omistajan ja työläisen välillä ei ole vastakkainasettelua?

Kerroinkin avopuolisolleni, että tämän illan elokuvan voisi näyttää veteraanipäivänä. Tuntemattoman sotilaan siirtää näytettäväksi kaatuneiden muistopäivänä ja itsenäisyyspäivälle voisi siirtää Punaisen viivan näyttämisen.

Olen vasemmistolainen ja punavihreä, enkä häpeä punastua ja vihreyttänikään en häpeä. Joillekin muuten kyseiseiset värit ovat joulun värit, mitä sitten symboloivatkaan?

(ei järjestyksessä kyseinen lista, lista valittu omien mieltymysteni pohjalta)

11.11.2006 Vaihderikas päivä monella tapaa
25.11.2006 Juice on poissa
30.12.2006 Kuolemantuomio, siitäkö parempi vuosi alkaisi
21.1.2007 Perjantaina lähdimme Kajaaniin
28.2.2007 Ruohonjuuritason vapaaehtoistyö: Walkers
5.3.2007 Kajaanissa vaalihommia
5.3.2007 Vaalityötä ja vanhusten palveluista keskustelua
6.3.2007 Rajan veto sekä mielenilmauskuvia
10.3.2007 Julista sanomaa vapaudesta!
13.3.2007 Menen ja menen
24.3.2007 Kuinka mies saadaan tekemään kotitöitä?
19.4.2007 Peli-ilta
28.4.2007 Oulun Walkers 10 vuotta
1.6.2007 Kesäkuun alku alkoi pikareissulla
7.10.2007 Eräänlainen vaihtoehto Kuusamosta kuvina

+ bonukset

Blogini vaikein asia ymmärtää itselle: 7.11.2007
Blogini paras fanitus: 19.10.2007
Blogini paras saavutukseni kuluneelta vuodelta: 13.10.2007
Blogini paras napakkuus postauksessa: 9.10.2007
Blogini paras kesämuisto: 17.8.2007
Blogini paras ilme: 1.8.2007 (Jimi Heikkinen)
Blogini paras musiikkipostaus: 20.7.2007
Blogini paras kaipaus: 19.6.2007
Blogini pahin tunnustus 15.6.2007
Blogini paras kuva mielestäni: 3.6.2007
Blogini paras runo mielestäni: 1.5.2007
Blogini paras ruokakuva: 5.4.2007
Blogini paras feminismipostaus: 19.3.2007
Blogini tärkein kannanottopostaus: 4.12.2006

Encore, 1. postaukseni - 9.11.2006 : Eka kirjoitus

Näen kerran vuodessa yleensä unen, jossa olen joko sodassa sotilaana tai jostain syystä armeijassa. Mikä tästä tekee sitten erikoisen? Sellainen asia, että itse olen suorittanut siviilipalveluksen ja olen sitä mieltä, että väkivalta ei ole se asia, jonka näen maailman konfliktien ratkaisukeinona tai pienten yksittäisten riitojen poistajana.

Viime yönä oli jälleen vuoro tällaiselle unelle. Olin tällä kertaa suorittanut asevelvollisuuteni armeijassa ja kaiken kaikkiaan olin palvellut maata yhdeksän kuukautta. Ilme kasvoillani oli hyväntuulinen ja syy siihen oli sellainen, että koin saavuttaneeni siinä tilassa jotain. En ymmärrä yhtään. Selasin noin tunti sitten yhtä unikirjaa ja sen mukaan armeija symbolisoi turvallisuutta. Tätä se ei kuitenkaan minulle merkitse vaan on hallituksen ylläpitämä väkivaltakoneisto ensisijaisesti.

Kun televisiosta tulee Robin Hood, mielestäni yksikään vasemmmistolaiseksi itseään tunteva ei voi jättää katsomatta kyseistä elokuvaa ellei ole tekemässä jotain hyvää heikommassa olevien puolesta. Ohjelma tulee MTV3:ltä (kaupallinen kanava, aika yllättävää) sunnuntaina 12.8. klo 15. Vasemmistolaisuuteenhan kuuluu olennaisesti oikeudenmukaisuus ja vaatimus tuloerojen kaventamisesta. Samat aatteet löytyvät myös tämän englantilaisen kapinallisen sydämestä. Tämä versio elokuvasta on tehty vuonna 1991 eli vuotta aikaisemmin kuin itse lähdin poliittiseen toimintaan  mukaan. Sitä SDNL eli Suomen Demokraattinen nuorisoliitto ei kuitenkaan pelkästään ollut.

                                     
Nykyisinhän sama järjestö tunnetaan nimellä Vasemmistonuoret. Nimikin kertoo, että  järjestö on tehnyt itsestään vahvemmin sitoutuneenn politiikan tekemiseen. Itselleni se kehitys tuntui jossain vaiheessa nuoruuden vuosia vieraalta, kun olin liittynyt kansalaisjärjestöön, jonka tavoitteena oli lähinnä tuoda esille erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia. Toki niin on nytkin, mutta tavat olivat mielestäni ennen enemmmän kadulla toimivia kuin nykyisin. Tiedän, että tätäkin blogia lukee muuan vasemmistonuori tai entinen nuorisoliittolainen. Kertokaa jotain mietteitänne, jos haluatte. Mielellään niitä kuitenkin lukisin.

Mitä oli sitten asua aikanaan pienellä paikkakunnalla vasemmistolaisena? Minulle se ei ollut vaikeaa kaikilta osin. Itse asiassa minä en ole koskaan hävennyt omaa vasemmistolaisuutta enkä häpeä vieläkään. En ole harmissani lainkaan niistä arvoista, joita vanhemmat sukulaiset (myös isä ja äiti) minulle on opettanut. Keskustalaisille  se merkitsi pienessä pitäjässä ehkä sitä, että minua voidaan pitää syrjässä tietyistä  kuvioista. Ne vuodet ovat kuitenkin opettaneet paljon. On minulla myös keskustalaisia
suvussa ja heiltäkin olen varmasti jotain omaksunut kuitenkin omaan elämääni.

Eilen minun blogiini oli kommentoinut pesäpalloaiheisen tekstini jälkeen nimimerkki Kaasis seuraavasti: "Oletko sinä joku helvetin vihervasemmistolainen paska? eli nihilisti. roskaväkeä. oksennan."

Vastaan Kaasikselle tässä:
"Olen minä joku vihervasemmistolainen, tosin pelkkä vasemmistolaisuus pitää jo mielestäni sisällään myös vihreyden. Mitä taas tulee helvetin paskuuteen ja nihilismiin sekä roskaväkenä olemiseen, joka johtaa sinulla oksentamiseen? Toivon oksennuksen helpottavan porvarina olemisen pahaa oloasi. Kiitoksia vaan kommentistasi. "

     
Sunnuntaina 25.3.2007                   Sunnuntaina 1.4.2007

Mitä on sitten ensinnäkin tapahtunut siinä ajassa? Ouluun on muun muassa tullut nuorten suhteen tiukkaakin tiukempi nollatoleranssi linja, jolla ohjataan nuorten mahdollisuuksia päästä kokoontumaan keskenään iltaisin lämpimään tilaan. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että nuorten alkoholinkäyttö nähdään syynä eikä seurauksena toisista ilmiöistä. Laki ja todellisuus ovat valitettavan kaukana toisistaan, joten nuorten keskuudessa esiintyy päihdekokeiluja ja niihin mielestäni tiukka linja ei ole ratkaisu. Nuorille tulee näyttää aikuisuus sellaisena asiana, jota kannattaa tavoitella eikä nuoruudesta tehdä ihannoitavaa. Nuorille voi näyttää aikuisina esimerkin myös sellaisesta hauskanpidosta, johon ei päihteet kuulu. Näin ei myöskään tule aamulla päänsärkyä eikä tarvitse miettiä, muistaako tapahtumia vai ei ja kuka muistaa sekä mitä muistaa? Itse koen, että nollatoleranssi on vienyt ongelmat piiloon ja mahdollisiin kotibileisiin, jonka seurauksena muun muassa muidenkin päihteiden käytön kokeilut helpottuvat nuorille. Kukaan ei ole mielestäni niin tyhmä, että toisi kovempia huumausaineita katukuvaan.

Toinen asia, mitä vuosien saatossa on tapahtunut on olemassa olevien toimijoiden puute katutyössä. Vuoden 2001 kevääseen saakka Oulussa toimi seurakunnan toimintamuotona katupartio Saapas, joka toimii myös usealla muulla paikkakunnalla (pienemmillä tai suuremmilla) vielä tänäkin päivänä. Nykyisin katutyötä tekee nuorisotoimesta tietyt työntekijät harvakseltaan ja Oulun Walkers ry., jossa itse toimin mukana.

Jälkimmäisen toimintaan voi helposti tulla mukaan. Olemme joukko tavallisia aikuisia, joilla on erilaiset elämäntaustat ja kokemukset rikkautena. Me emme ole nuorille ammattiauttajia emmekä viranomaisia, mutta meillä on mukanamme ensiapuvälineet ja ihmiselämässä opittuja taitoja toisen kohtaamiseen. Emme ole siten koulun kuraattoriosastoa, sosiaalihuoltoa tai muuta vastaavaa. Lisäksi olemme uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhteisö, jokaisella meillä voi taustalla olla erinäisiä arvoja tai uskomuksia joiden mukaan toimimme, mutta niitä asioita emme tuo kadulla toimiessa esiin emmekä siten tuputa mitään omaa elämänkatsomustamme. Katutyön tekijöiden puute on sikäli hämmentävää, että nuoriso on erittäin suurelta osalta käyttäytymiseltään erittäin fiksua ja toisekseen kadulla tapahtuu paljon vähemmän kuin jotkut sensaatiohakuiset lehdet jaksaa kirjoittaa. Walkers-nuorisotyö on Aseman lapset ry.:n alaista nuorisotoimintaa ja sen toimintamuoto on yleensä yökahvila, mutta joitakin eroja löytyy paikkakuntien välillä. Walkers-toimintaa on kaiken kaikkiaan noin kahdellakymmenellä paikkakunnalla.

Jos me haluamme tulevaisuudesta ja toisistamme välittää, näytetään myös se.

Lisätietoa Aseman lapset ry.:stä.
Lisätietoa Saappaan toiminnasta.

miesfeministi uskaltaa kiroilla
miesfeministi osaa tehdä ja tekee kotitöitä
miesfeministi antaa naisen osallistua
miesfeministi osallistuu itsekin
miesfeministi kohtaa ihmisen ihmisenä
miesfeministi näkee erilaisuuden
miesfeministi arvostaa ihmistä sellaisenaan
miesfeministi ihailee aurinkoa
miesfeministi ei pelkää sadetta ja tuulta
miesfeministi puhuu vallasta
miesfeministi kävelee marssilla
miesfeministi kyseenalaistaa omia käyttäytymismallejaan
miesfeministi kysyy naisten mielipiteen
miesfeministi kysyy miesten mielipiteen
miesfeministi ei riistä
miesfeministi pysähtyy hetkeksi ihmisen kanssa
miesfeministi ei kilpaile
miesfeministi arvostaa pehmeitä aloja
miesfeministi halaa
miesfeministi arvostaa kovia aloja
miesfeministi nostaa asioita pöydälle
miesfeministi viettää isyyslomaa
miesfeministi puhuu ihmisen hyvinvoinnista
miesfeministi lepää ja antaa muiden levätä
miesfeministi puhuu tasavertaisuudesta ja tasa-arvosta
miesfeministi ei pelkää ismi-sanaa
miesfeministi on aatteellinen
miesfeministi arvostaa luontoa
miesfeministi pohtii kulutuspäätöksiä
miesfeministi kirjoittaa ja lukee ääneen
miesfeministi ei syyllistä
miesfeministi tukee ja kuuntelee ihmistä
miesfeministi on avarakatseinen
miesfeministillä kasvaa parta tai ei kasva partaa
miesfeministi ei pelkää
miesfeministi ei usko väkivaltaan
miesfeministi ei tue tuttujaan automaattisesti
miesfeministi ei vaadi kohtuutonta
miesfeministi on rohkea
miesfeministi ei käy armeijaa vallanpitäjien vallan pönkittämiseksi
miesfeministi voit olla sinäkin,

                    minäkin olen feministi

Google 114
Live.com 78
www.fi 52 (kotimaasta)
Eniro 41
Yahoo.com 38
Altavista.com 38
Lycos.com 1

Googlella nämä runsas sata esiintymää ovat seuraavanlaisia:

Ajatus.org, Oulun kaupungin Keskusta-Nuottasaari -suuralueen yhteistyöryhmä, kansanedustajaehdokkaani eli Kaarina Kailon kotisivut, Minerva Kustannus Oy., Huutomerkki ry., Vasemmistonuoret ry., Satu Haapasen blogi, Utajärven Kuohu, Pohjois-Suomen kirjamessut, Aseman lapset ry., Kaleva, Miska Rantasen kotisivut, Tuli&Savu -lehti, nimimerkin Darkminder -blogi, Oulun Walkers ry., Nimimerkin Jagesta -blogi, tämä blogini, Pesäpalloliiton sivut, Limingan taidekoulun kirjoittajien blogi, Sirpa Martinsin nettisivut, Vaikuttava tietotoimisto, Mehtimakelainen.net (Jokipoikien fanisivut), Kontrolloimattomat.com (Taru Hallikaisen ja Tiina Molanderin kirjan sivut), Jyväskylän Kirin arkistoissa Teemu Strengellin haastattelu, Nolla.net (joku lumilautailusivu, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa), Suomalaisen työn liitto, Rihmasto.net (kirjallisuusfoorumi), Turun kaupunginkirjasto, Muhoksen kunnankirjasto, Joensuun kaupunginkirjasto, Tommy Tabermannin nettisivut, Kirja-arvostelut.com, BookPlus (verkkokirjakauppa) sekä Oulun kaupunginkirjaston kulttuuriohjelma.

Itseäni on toisella luokalla auto muun muassa pukannut ja kuusivuotiaana mennyt käsi poikki länsimaassamme Ruotsissa. Nämä ovat vaan niin sanottuja pieniä kolhuja. Joka tapauksessa olen vuosien saatossa tullut vakuuttuneeksi, että hyvä terveys on ihmiselämälle ensiarvoisen tärkeää. En toki vielä tänäkään päivänä kaikilta osin elän sen mukaan, että asiat olisivat mahdollisimman hyvin. Päivittäin ihminen voi mielestäni tehdä pieniä asioita asian parantamiseksi.

Viime vuonna uimaan opettelu kohensi fyysistä kuntoani. Ruokavalion monipuolistaminen sitä vastoin on vielä aika lailla huonolla mallilla minulla. Siitäkin huolimatta, että olen kaikkiruokainen vai siinäkö ongelman ydin minun kohdallani juuri onkin? Ihminen on hidas muuttumaan, tai ainakin minä.

Lepo ja itselleen ajan antaminen kuuluvat myös hyvään terveyteen. Blogimaailmaan minua houkutteli pitkään jo muun muassa hyvä kaverini. Tässä on se hyvä puoli, että tällä lailla voi kuulostella omia tuntemuksiaan hyviä ja huonoja. Itse voi lopulta päättää, haluaako tekstiä julkaista? Tämäkin teksti on vasta valmisteilla tässä vaiheessa, joten en tiedä – näettekö te tätä tekstiä esimerkiksi koskaan? Riittävien yöunien lisäksi mielestäni ihmisen tulee pyrkiä puolen tunnin ei-mitään-tekemiseen -päivittäin. Tämän oivalluksen tein yhden koulutehtäväni kautta, jossa piti seurata omaa elämää eri näkökulmista. Samoin tämä blogi syntyi loppujen lopuksi sen kautta. Nyt sitten kaverini voi lukea reilun kahdensadan kilometrin päästä monitorista mietteitäni.

Meillä oli vielä vajaat kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa hyvä järjestelmä, jos ihmisen terveys petti. Oli erilaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitäkin. Nyt on kuitenkin paljon muun muassa työuupumusta, sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä. Voidaankin puhua "pahoinvoivasta sivistysvaltiosta". Ihmisillä on toki mahdollisuus kouluttaa itseään ja pitkällekin haluamalleen alalle, kuitenkin meillä on paljon työttömyyttä ja terveysmenoja. Onkin mielestäni tärkeää puolustaa kaikille tarkoitettuja julkisia palveluja, jotta voidaan ehkäistä ihmisten tippumista yhteiskunnan kelkasta. Minulle jokaisen ihmisen elämä on ihmisarvoinen ilman markkinavoimien kustannustehokkuutta tai kannattavuuslaskelmia.

Taistellaan siten ensi kuun vaaleissa, että saadaan eduskuntaan sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa koko kansa eikä vaan harvat piirit. Siksi he ovat kansanedustajia, uskon että oma ehdokkaani on muun muassa tällainen ehdokas ja osaava. Tähän liittyy myös olennaisesti se, josta olen aiemminkin täällä kertonut että demokratia ei ole vain vaalikopilla tapahtuva toimenpide.

Sitten lopuksi lupaus, lupaan syödä ensi viikolla joka toinen päivä jotain kasviksia tai vihanneksia. Tiedän jo etukäteen, että se ei ole minulle itsestäänselvyys.

Toinen todiste lauluäänestäni on kymppiluokalta Sisälähetysseuran opistolta, jossa olen osallistunut kuoroon. Kolmas on teatterikurssin todistuksesta Kajaanista, jossa järjestimme lauluiltoja. Siihen aikaan ihmiset jopa joutui maksamaan siitä 'elämyksestä', että saivat jopa kuunnella minun ja silloisten luokkakaverieni laulua. Lauleskelin siellä muun muassa duettona toisen ihmisen kanssa. Muita lauleskelukokemuksia ovat karaoke ja viime viikolla tulin myös kokeilleeksi hetken PlayStation -pelikonsolilla Singstar -peliä, josta näkyy laulutaito kommenttien muodossa. Lauluääntäni kuvattiin sanalla: "Kauhea".

Lapsena olen esittänyt kerrostalon pikkujoulussa ärrävikaisena "Heinillä härkien kaukalon" -laulunkin. Siinä on viimeisessä säkeistössä etenkin paljon r-kirjainta. Kannustankin jokaista ottamaan kyseisen piirteen itsessään voitoksi. Itse koitin oppia vajaat kymmenen vuotta koulussa lausumaan ärrää, lopulta sain tarpeeksi ja päätin elää sen kanssa. Yläasteen viimeisenä vuotena silloinen opinto-ohjaajani ehdotti minulle naapurikunnassa lukiota ja ranskan opintoja. Aika lailla kyseenalainen teko, mutta enpä lähtenyt opiskelemaan sitä. Non, merci.

Suomalaisuutta olen miettinyt monta kertaa eri näkökulmista. Toisaalta olen varsin kriittinen sitä kohtaan, että tämä valtioksi kutsumamme "Suomi" on mukana erilaisissa länsimaisissa blokeissa. Tämä estää mielestäni näkemään maailmaa laajemmin eri ilmansuuntiin. Kriittinen lukija voi pohtia, miten suhtauduin aikanaan Neuvostoliittoon ja sen ohessa toimineeseen Varsovan liittoon. Olen iältäni nuori eli hieman yli kolmikymppinen. Termi kylmä sota onkin monelle ikäiselleni varsin kauhistuttava termi, josta tulee mieleen ydinsotaan varustautuminen ja muukin asekehittely. Tämän johdosta sana Suomikin tuntuu sellaiselta, että mikä merkitys sillä loppupeleissä sitten on.

Omaan toki piirteitä suomalaisesta kulttuurista ja harjoitankin tapoja, jotka ovat tyypillisiä juuri suomalaisille. Puhun yleensä suomen kieltä unohtamatta sitä, että monikulttuurista yhteyttä voin pitää yllä puhumalla toisen kulttuurin edustajalle jotain toista kieltä. Näin syntyy mielestäni juuri tuo yhteys, jonka avulla ihminen voi ymmärtää toista ihmistä. Tulkinnat voivat johtaa joihinkin ristiriitoihin, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ihmiset voivat yhdessä pehmentää.

Kävinkö sitten isänmaan puolesta lain määräämään ajan, jolla pitää todistaa uskollisuutta omaa maata kohtaan? Suoritin siviilipalvelusta 397 vuorokautta, koska katsoin etten elämänkatsomukseni mukaan voi suorittaa palvelusta, joka perustuu väkivaltaisen koneiston ylläpitämiseen. Varusmiehille sotilasvalassa vannottavat kohdat muun muassa laillisen valtiojärjestyksen ja esivallan suojelemiseksi ovat mielestäni kyseenalaisia, jos se valtiojärjestys ei suojele ja mahdollista sen heikoimmassa asemassa oleville ihmisarvoista elämää. Lisäksi esimiesten totteleminen ja esimiehenä totteleminen ei mielestäni kaikissa yhteyksissä ole niin mustavalkoista, mihin ihminen voi sitoutua. Puolustusvoimat on kuin kouluvuosi eli näin ollen sen lähtökohtakin on opettaa taitoja, eikä niinkään pitää yllä jotain välttämätöntä.

Asevelvollinen voi suorittaa armeijan lyhimmillään nykyisin 180 vrk:n mittaisena ja siviilipalvelus on 395 vrk. Oma syy siviilipalveluksen kaksi päivää pitempään kestoon oli mielenilmaukseen kahdesti osallistuminen, joka koski siviilipalvelusta. Tämän johdosta minua on siis rangaistu mielipiteeni takia useasti, kuitenkin seison päätöksessäni ja olen toiminut omien periaatteiden mukaan, itseni, maailman ja ympäristössä elävien hyväksi. Siviilipalvelus on mielestäni rangaistus mielipiteen johdosta, koska se on niin pitkä. Itse en tyytynyt totaalikieltäytymiseen ja puoleksi olevaan rangaistukseen, koska katsoin nuorena miehenä tarvitsevani myös työkokemusta. Olenko menettänyt jotain, kun en opetellut ampumaan, tappamaan tai kieltämään omia sisimpiä ajatuksiani? Pohdittuani kysymystä monta kertaa voin sanoa selkeästi: En.

Rauhaa.

Muutama linkki:

Valtioneuvoston asetus sotilasvalasta

Puolustusvoimat

Varusmiesliitto

Siviilipalveluskeskus

Aseistakieltäytyjäliitto

Suomen Rauhanpuolustajat ry

Sadankomitea

Ihmisoikeudet.net

Eino Leino: Rauha

Toimitus ensi viikon lopussa -
liitteenä tulee tiedote vaalimainonnasta,
pari Publisher -juttua.

Siihen voisi yhdistää:
- Toivotamme teidät tervetulleeksi Internet-yhteisöömme,
hyvää talven jatkoa.

------

Kirjoitan siis runoja, joskus ei aina tiedä, kuinka aiheet syntyvät, mistä sanat tulevat ja miten niistä saisi runon. Minulla ei ole määritelmää sille, mikä on runo ja mikä ei ole runo. Runossa voi olla merkkejä, jotka eivät ole ainoastaan kirjaimia tai välimerkkejä, ne voivat olla myös numeroita tai muita merkkejä tai välilyöntejä. Niinpä runo voi koostua myös tyhjästä paperistakin. Runo voi puhutella ihmisiä eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja palvella eri lailla niin kirjoittajaa kun runon kohtaajaa, oli se sitten lukija, kuuntelija tai muulla tavoin runoa tulkitseva. Tuolle yllä olevalle runolle voisin antaa nimen Liian punaisia.

Olen kirjoittanut runoja kolmetoista vuotta. Tänä aikana olen pitänyt neljä runonäyttelyä ja kirjoittanut kolme kirjaa. Lisäksi olen osallistunut erilaisiin kilpailuihin ja runojani on julkaistu muun muassa Huutomerkki ry.:n Hallaus -lehdessä sekä Oulu-Opiston viime keväänä julkaistussa antologiassa "Siivet taivaita takokoot". Kaksi parasta saavutustani kilpailuissa ovat Soneraplazan Rakkausrunokilpailun 2. sija runolla "Ole teatteriesitys". Tämä kilpailu keväällä 2001 ja lavarunouden SM-kisojen aluekarsinnan voitin Oulussa vuonna 2005.

Kirjojeni nimet ovat olleet seuraavat:

• Kukkaislapsen kyyneleitä (2001, omakustanne)

• Ei puhuta elämästä – Pihlaja kasvattaa punaisia marjoja (2002, omakustanne)

• Isot pojat eivät tanssi (2005, Minerva Kustannus Oy., Jyväskylä)

Meillä on avopuolisoni kanssa varsin paljon monenlaisia pelejä. Alla on luettelo niistä

1. Afrikan tähti

2. Alias (3 versiota: Alias, uusi Alias ja Matka-Alias)

3. Bingo

4. Boggle

5. Domino

6. Eurooppa-peli

7. Hockey Night

8. Hugo

9. Hälytys 112

10. Kiinanshakki

11. Kimble

12. Känkkäränkkä

13. Laivanupotus

14. Mad

15. Marco Polo

16. Matte-Mix

17. Menolippu

18. Ministerit kiipelissä

19. Pelisalkku

20. Rummy

21. Satumetsän värinoppa

22. Scotland Yard

23. Scruples

24. Trivial Pursuit

25. Tuttu Juttu

26. Tyrannosaurus Rex

27. Upwords

28. WWF Taktinen luontopeli

29. ÄO

30. Höpönlöpön

Korttipelejä: Musta Pekka, Winnie The Pooh, Piksu, Word Tour

Suoritukset ja onnistumiset saattavat minulla ainakin vaihdella hyvinkin pienessä ajassa, jopa uskomattomista pelastuksista aina verkkosyöttöihin tai hutilyönteihin. Mukavan kaverin kanssa pelaaminen on varsin kivaa, taistelun käydessä tiukimmillaan tuleen mukaan luonnollisesti leikkimielistä sanailua. Tämä voisi olla joidenkin mielestä rankkaakin, mutta siinä juuri ystävyys auttaa tiedostamaan sen, että sanat ovat aivan toisenlaisia kentän ulkopuolella. Toki sielläkin saatetaan yhtä ja toista kommentoida toisen teoista.

Nuorempana pelasin sulkapalloa myös jonkin verran ollessani vajaat kaksikymppinen. Lisäksi sulkapalloa on kiva pelata siitäkin syystä, että sitä voidaan pelata niin sisällä kuin kesäisin ulkonakin. Peli ei myöskään vaadi suuria sijoituksia, koska omalta kohdaltani voin ainakin todeta, että suoritusten taso ei riipu välineistä vaan etupäässä omasta kunnosta.

Itse pelaamisesta ystäväni kanssa vielä sen verran, että kaverin kanssa pelaamme aina viiteentoista pisteeseen. Yleensä erät menevät kutakuinkin seuraavasti 0-15, 0-15 ja 2-15, kun pelaamme pelin kolmesta voitetusta erästä. Joskus saan erässä pisteitä jopa kaksi, parhaimmillaan syksystä tähän päivään olen saanut pisteitä jopa neljä erässä. Mikä tässä sitten motivoi allekirjoittanutta suurista tappioista huolimatta? Syy on selkeä. Kaverini on juossut kaksi kertaa maratonin ja pari kertaa myös puolikkaan, hänen kyky hävitä on mielestäni urheilupuolella aika huono, vaikka muuten vastoinkäymiset osaa ottaa hyvin vastaan. Jokainen hävitty piste on hänelle itselle kova pala ja kai se tyydyttää jotenkin "miehistä itsetuntoani". Saan yleensä parin tunnin aikana jopa pari kolme pistettä, vaikka meillä on käytäntö, että pisteitä saa ainoastaan omalla syöttövuorolla. Hänellä on tietyt heikkoudet pelaamisessa ja juuri näihin on yllättävän helppoa iskeä. Oma kuntotaso on vaan sellainen, että pisteet jäävät siksi varsin vähiin.

Sulkapallosta vielä sen verran kerrottakoon, että lajin hienoja puolia ovat jalkojen liikkuminen sinne tänne ja päätäkin siinä tarvitsee miettiessä kulloinkin, että mihin lyödä sulkaa. Tämä siksi, että toinen osapuoli ei saa palautettua enää omalle kenttäpuoliskolle. Peli on muuten lähtöisin 1800-luvun loppupuoliskolta Englannista, joten itse laji ei ole vielä edes kovinkaan vanha.

Tässä vielä muutama linkki päivän aiheeseen liittyen

Sulkapallo Wikipediassa

Suomen Sulkapalloliitto

Badminton World Federation

Feminismi Wikipediassa

Sovinismi Wikipediassa

Kansalaisvaikuttaminen on harrastukseni, joka ei missään nimessä pääty vaaleihin tai ala siitä. Demokratiaan kuuluu äänestämisen lisäksi myös valvoa kansanedustajien ja sinne pyrkivien tekemisiä. Lisäksi heihin tulee olla yhteydessä mielestäni ei pelkästään vaalien alla vaan myös niiden välillä. Ei ole siten itsetarkoitus, että päättäjät tai tulevat päättäjät hakeutuvat mahdollisten äänestäjiensä pariin vaalien alla ainoastaan. Ehdokkaiden tulee hakea vaalien välisinä aikoina myös kansalta ideoita siihen, mitä ja miten asioita voisi kehittää.

Mielenosoitukset

Ei ole ainoastaan siten Elinkeinoelämän keskusliitto, MTK, kirkko, puolue, SAK tai jokin muu yhteisö, joka voi informoida tai lobata sitä, mitä kansalaisten eteen tehtäisiin. Tutkimuksetkin muun muassa kertovat, että 85%:a kansastamme haluavat oikeudenmukaisesti tuotettuja julkisia palveluita. Mitä ne palvelut ovat? Voidaanko kuvitella, että Suomessa on ainoastaan kaksisataa ihmistä, jotka tietävät niiden sisällöstä. Epäilen ja epäilen myös sitä, että tähän vastaus löytyisi ainoastaan eri ministeriöistä.

Kansalaisjärjestöjen tapaamiset, esim. Sosiaalifoorumi

Monenlaisten kansalaistoimijoiden kommentit asioiden parantamisesta täytyy myös ottaa vakavasti. Sana demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, vaikka välillä tuntuu että demo=näyte ja kratia=valta muutetaan näytevallaksi. Ei lainsäädäntö- ja muu päätöksenteko voi olla pelkkää teatteria. Kansanedustajilla on puhelin, sähköposti, osoite ja kasvot, joten heihin voidaan olla yhteydessä eri tavoin, myös kasvotusten. Ei päättäjien ja kansan eteen tarvitse eikä saa rakentaa mitään muureja.

Kantaaottava taide

Toinen näkökulma samaan asiaan on se, että katsoessani eri vaalipiirejä voin todeta jutelleeni monen ehdokkaan kanssa elämäni varrella. Lasken tähän alle, kuinka monta jutustelututtua eri vaalipiireistä löytyy.

Teesien naulaaminen mm. Hyvinvointivaltion puolesta

Helsingin vaalipiiri 2 demaria ja 8 Vasemmistoliittolaista
Uudenmaan vaalipiiri : 1 demari ja 8 Vasemmistoliittolaista
Varsinais-Suomen vaalipiiri: 5 Vasemmistoliittolaista,
Satakunnan vaalipiiri: 4 Vasemmistoliittolaista
Ahvenanmaa: -
Häme: Ehkä 1 Vasemmistoliittolainen
Pirkanmaa: 3 Vasemmistoliittolaista
Kymen vaalipiiri: Ehkä yksi Vasemmistoliittolainen
Etelä-Savon vaalipiiri: 1 Vasemmistoliittolainen
Pohjois-Savon vaalipiiri: -
Pohjois-Karjalan vaalipiiri: -
Keski-Suomen vaalipiiri: 2 Vasemmistoliittolaista ja 1 SKP:läinen
Vaasan vaalipiiri: 1 Vasemmistoliittolainen
Oulun vaalipiiri: 1 keskustalainen, 5 demaria, 2 kokoomuslaista, 14 Vasemmistoliittolaista, 3 vihreää, 1 kristillisdemokraatti, 2 perussuomalaista, 1 STP:läinen, 2 SKP:läinen sekä 1 KTP:läinen
Lapin vaalipiiri: 4 Vasemmistoliittolaista

Yhteensä: 73-74 ihmistä, valitettavasti kaikkia näitä ihmisiä ei valita vaalitavasta johtuen eli alustavasti en voisi olla kaikkiin yhteydessä, mutta kun kerran lobbailu on sallittua, toki heidän kautta voi myös kyseisten ihmisten puolueisiin yrittää vaikuttaa. Ahvenanmaa on muuten siitä mielenkiintoisessa asemassa näissä vaaleissa, että sieltä ei ole edes ehdokasta eli enpä tiedä, miten ahvenanmaalaiset saavat äänestää? Tosin kaikki heistä eivät aja eikä toivo sellaista maailmaa kaikilta osin kuin minä välttämättä haluaisin.

Tämä on suunta, joka ei vastaa käsitystäni sananvapaudesta eli
mielenosoitusten rajoittaminen, kuten 9.9.2006 Helsingissä.

Olenko väsynyt koskaan seuraaviin kysymyksiin eli ovatko teidän tai puolisonne tulot muuttuneet, ovatko vanhempienne tulot muuttuneet, onko perheolosuhteissanne tapahtunut muutoksia tai oletteko työttömyyskassan jäsen?

Kyllä olen.

Aika useinkin tuntuu siltä, että voiko pientä ihmistä juoksuttaa samanlaisen kaavakkeen kanssa kuukaudesta toiseen. Olenko koskaan väsynyt antamaan neljän viikon välein selvitystä ajalta, jonka olen ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa?

Kyllä olen.

Onko turhauttavaa lukea lomakkeesta pienelläkin kirjoitettu kohta eli : Miettikää jokaisen päivän (myös lauantain ja sunnuntain) kohdalle, oletteko ollut työtön. Merkitkää, jos olette työssä, sairaana, matkoilla, kertausharjoituksissa, asevelvollisuutta tai vapausrangaistusta suorittamassa taikka muun syyn vuoksi estynyt vastaanottamasta työtä. Merkitkää myös, jos olette ollut työvoimatoimiston järjestämässä työvoimakoulutuksessa, työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Työssä- tai työtoiminnassa olotuntien lukumäärä merkitään sarakkeeseen "tunnit ja minuutit"?

Kyllä on.

Nämä yllämainitut tiedot kysytään työmarkkinatukea hakiessa. Lisäksi pyydetään joitakin muita asioita, lisäksi saatetaan pyytää erinäisiä liitteitä. Ovatko nämä turhauttavia?

Kyllä on.

Isoveli valvoo ja se valvoo työtöntä todella hyvin. Tällä hetkellä olen juuri aiemmin mainitsemassani työvoimatoimiston järjestämässä työvoimakoulutuksessa. Kuulostaa varsin hienolta, eikö totta?

Jos minulla olisi savusauna, tulisiko Kansaeläkelaitoksen työttömyysaikaa koskevassa ilmoituksessa, jolla haetaan työmarkkinatukea kertoa sekin, että jos lämmittää sitä ja odottaako työvoimatoimisto sitä, että savusaunaa lämmittäessä olisi kännykkä taskussa. Minulla ei ole savusaunaa, mutta ihmisellä voi olla muita yhtä pitkiä ajanjaksoja suoritettavia toimia. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten elämää voidaan toisella kädellä riistää ja toisella kädellä tukea. Missä kulkee raja, mihin asti ihmistä voi pompotella. Itse olen kulkenut viranomaisien puheilla vuosieni saatossa paljon eri lomakkeiden ja niistä puuttuvien liitteiden tai lisäselvitysten kanssa. Suosittelen lämpimästi olemaan tarkka siitä, että saako oikeudenmukaista kohtelua ja muistutan siitä, että viranomaisten päätöksissä on usein valitusoikeus.

Perkele! Kansalaispalkka eduskunnan hyväksyttäväksi heti, joka kattaa riittävän toimeentulon, unohtamatta kuitenkaan sen jälkeen yksilön muita arjen kysymyksiä.

Isoveli valvoo, mutta niin kansakin.

Oma suosikkielokuvani lienee tällä hetkellä: Pertun Lepän ohjaama "Helmiä ja sikoja" -kotimaasta ja ulkomailta Milos Formanin ohjaama: "Hair". Itse näyttelin lapsuudessa ala-asteella tehdyssä elokuvassa nimeltä "Kadonneitten taulujen arvoitus" Tuiran ala-asteen rehtoria. Tämän hienon elokuvan ohjasi sellainen mies kuin Kalervo Sutela, joka toimi pääsääntöisesti koulullamme puutöiden opettajana. Siitä elokuvasta on jäänyt elävästi mieleeni, kun minun naama tuhrittiin täysin heinz-ketsupilla ja veljeni oli siihen aikaan vajaan parin vuoden ikäinen. Jossain vaiheessa myöhemmin hän sanoi koulusta kotiin paluuiltapäiväni ja meidän kohtaamisen olleen varhaisin lapsuusmuisto. Naamani oli näet ketsupissa vielä kotiin palattuani. En tiedä, muistaako hän enää sitä tapahtumaa. Olisi kivaa saada se nauha vieläkin, koska siinä elokuvassa oli muistini mukaan uskomattoman hieno loppumusiikki.

Elokuvien tarkoitushan on muistuttaa mielestäni hyvistä asioista elämässä ja nostaa sellaisia epäkohtia esille, joita ohjaaja haluaa viestiä. Viime vuosina puhuttelevia kotimaisia elokuvia on tullut paljon, muun muassa "Pelon maantiede" sekä "Eila". Jos sitä vastoin haluat joskus tutustua vaihtoehtoisesti intialaiseen elokuvamaailmaan (maailman suurin elokuvatuotantomaa), suosittelen elokuvaa nimeltä "Bilaspurin naiset". Kyseisen elokuvan on ohjannut Prakash Jha. Seitsemäntenä vielä täytyy mainostaa sellaista elokuvaa kuin "Piano". Tämän Jane Campionin ohjaaman elokuvan suosittelen erityisesti etenkin kaikille miehille, kuten tuon intialaisen elokuvankin. 

Myöhemmin hankin Amiga 500+:n, ja sitten jossain vaiheessa ensimmäisen PC:n. Se oli siihen aikaan raa'asti pelailuun aluksi, mutta yhtä lailla se palveli myös alkuvaiheissa runojen kirjoittamisharrastustani myös. Siihen aikaan minä näet hankin myös ensimmäisen tulostimeni. PC oli käytetty ja ostin sen kaveriltani, joka ei perinyt siitä suuria summia edes rahaa. Kaveri muistaa minun vielä myöhemmin myyneen hänelle kyseisestä koneesta kahdenkymmenen megan kovalevyn (vrt. nykyisessä koneessani on kahdensadan gigan kovalevy eli noin kymmenentuhatta kertaa suurempi kuin ensimmäisessä PC:ssäni). Keskusmuistin kohdalla se ero on vielä huikeampi, C64:ssä keskusmuistia oli käyttäjälle varattu 38,9 kilotavua ja nykyisessä koneessani on yksi gigatavu. Nykyaikana toki koneiden ohjelmat vaativat koneilta paljon enemmän kuin ennen, jopa varsin pienet pelitkin. Järjetöntä vauhtia on koneet menneet lisäksi eteenpäin.

Pasianssi kesken jutustelun, meni muuten läpi.

Nykyaikana kone palvelee minua kirjoittamisharrastuksessa, monenlaisissa koulu- ja järjestöasioissa, tiedonhankinnassa, digikuvaamisessa, arkistoinnissa jne. Välillä olen myös vapaakenttä -korttipelin koukussa, joten kyllä tulee välillä myös korttia pelattua. Toki tietoyhteiskunta on tuonut myös epämiellyttäviäkin piirteitä. Ihmisten elämää seurataan paljon enemmän "Isoveli valvoo" -tyylillä ja monipuolisemmin kuin ennen.

Esimerkki Microsoft Messenger- ohjelmalla käytävästä keskustelusta.

Lisäksi nettiyhteydellä varustetulla koneella voi harjoittaa ihmissuhteiden ylläpitoa eri puolille maailmaa varsin nopeasti eikä siitä tarvitse itse netin kulujen jälkeen maksaa. Tähän soveltuvat muun muassa ohjelmat nimeltä Microsoft Messenger ja Skype. Molemmissa on omat hyvät puolensa ja jokainen varmaan löytää niistä itselleen sopivan. Näiden ohjelmien avulla voi myös puhua niin sanottuja nettipuheluita koneiden välillä, ja lisäksi välittää tiedostoja tai käydä vuoropuhelua kirjoittamalla. Minulle näistä ohjelmista onkin suuri hyöty. Aiemmin mainitsemaani Vapaakenttä-peliäkin voi pelata kesken jutustelun, eikä toinen osapuoli välttämättä tiedä sitä. Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille, jotka tunnistavat tai uskaltavat tunnustaa minut ystäväkseen.

Kolmikymppinenkin voi oppia uusia kujeita. Näin kävi nimittäin minullakin viime keväänä. Hyvällä motivaatiolla tuli näet päätettyä, että haluan oppia uimaan. Osaamiseen oli kova motivaatio, kun tulin päättäneeksi että juhannuksen aikaan uin mielelläni luonnon vedessä. Tarkoitus oli näet, etten machoilisi rannalta tyyliin, että tosimies ei ui. Osaamistasoni oli aloittaessa aika surkea, sillä lapsena kävin uimakoulua puolen tusinaa vuotta kuitenkaan oppimatta uimaan enempää kuin neljäkymmentä metriä kerrallaan. Ensimmäisellä kerralla menikin juuri tämä neljäkymmentä metriä pari kertaa. Päätin myös käydä kaksi kertaa viikossa hallissa uimassa ja uskotella, että kolmikymppisenä voi pitää myös itsestään huolta.

Kaihoisa katse Kainuun merelle eli Oulujärvelle.

Pikku hiljaa uintimääräni kasvoi kerta kerran jälkeen, jossakin vaiheessa uin jo kaksisataa metriä, myöhemmin puoli kilometriä ja jossain vaiheessa jopa kilometrin. Ensimmäisen kerran, kun uin kilometrin siihen meni aikaa hieman yli tunti. Aika ajoin pidin näet pieniä hengähdystaukoja altaan päässä. Parhaimmillaan meni hieman ennen juhannusta jo tuhatkaksisataa metriä. Erinäisiä kertoja kevään ja alkukesän aikana hallilla käynti johti myös siihen, että rannallakaan vesi ei enää tuntunut niin kylmältä. Tosin viime vuonna taisi auttaa myös erityisen lämmin kesä osallaan siihen. Ilmastonmuutostako siis kiittäminen? Valitettavasti ihmisen tekemiset teollistuvaan maailmaan etenkin länsimaiden suuromistajien osalta eivät ole olleet aina niin ympäristön hyväksi tehtyjä päätöksiä, tosin parempaa ei valtiojohtoinen talousjärjestelmä itänaapurissakaan saanut aikaan.

Oulujärvi, Paltaniemen rannasta Kajaanissa 8.7.2006

Tänään kävin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle uimahallin puolella. Kävelymatkan aikana näin yhden tutun ja sanoin hänelle, että tavoitteen on tänään uida viisisataa metriä. Sen verran minulla tänään menikin, enempää en olisi jaksanut. Uimisen opettelun yhteydessä tein itselleni myös lupauksen, että 'liikuntaharrastuksen' takia en ala yhtään muuttamaan omia ruokailutottumuksia ja siinä olen pysynyt. Tänään olikin aika kova nälkä, kun tulin puoli seitsemän aikoihin kotiin. Söin keitettyjä nuudeleita, keitettyä sinistä lenkkiä ja mikrovalmiin hampurilaisen.

Neljä päivää myöhemmin 'paparazzi' sai kuvattua avopuolisoni jo
Hangosta, Itämeren rantahietikolta.
 

Onneksi on kuitenkin teksti-tv ja olen voinut sieltä seurata päivän tapahtumia vielä illankin aikana. Suomen mäkihyppyjoukkue oli ollut maailmancupin osakilpailun joukkuemäessä ns. b-joukkueella kilpailemassa. Maailman parhaaksi useana vuotena tituleerattua mäkimaatamme ei voi kuitenkaan kehua tämän päivän suorituksesta. Suomi oli viimeinen kahdeksannella sijalla. Kuudentena oli mm. Kazakstan.

Itseäni olisi tänään kiinnostanut seurata lisäksi Euro Hockey jääkiekkokiertueen päätösotteluna pelattava Suomi-Ruotsi naapurimaassamme. Suomi hävisi sen Globenissa maalein 0-1. Suomi hävisi tällä kertaa siten kaikki kolme ottelua. Itse en nähnyt yhtään näistä otteluista.

Kaukalopallo on ollut toinen kiinnostuksen kohe tänään teksti-tv:llä, puolivälierät alkoivat liigatasolla eilen. Oulussa kaksi peliä viikonvaihteessa on pelannut RB-Oulu ja UKP Raumalta. Oulun pojat voittivat molemmat ottelut, ensimmäisen lopputulos oli 10-4 ja toisen 10-5. Varkaudessa sitä vastoin rovaniemeläinen Blue Ball hävisi Enson Pallolle kaksi ottelua lukemin 14-8 ja 8-5. Itse olen nähnyt kyseisen lajin ympyröitä tilastomiehen ja huoltajan roolissa kolme ja puoli vuotta, viime vuonna näet Utajärven Kuohu pelasi vielä liigaa. Aika monta miestä siitä porukasta nykyisin pelaa juuri RB Oulussa. RB Oulun ylivoima UKP:aa vastaan on pieni yllätys. Enson Pallolta odotan sitä vastoin tällä kaudella jopa mitalia, joten heidän menestys ei yllätä. Toinen mitalisuosikki on mielestäni runkosarjan voittanut helsinkiläinen Bewe Sport. Mielenkiintoinen on sitä vastoin kolme kertaa mestaruuden peräkkäin voittanut Porin Kärpät. Nyt voi käydä niin, että oululaiset jäävät mitaleitta.

Kolmas kiinnostuksen kohde on tänään hallipesiksen karsintaturnaukset. Oulussa on tänään ollut Lipon vieraana Joensuun Maila sekä viime kauden hopeajoukkue Pattijoen Urheilijat. Ketään pesäpalloa seuraavaa ei varmasti yllätä se uutinen, että Pattijoen Urheilijat vei turnauksen ja meni varmuudella jatkoon. Itseäni kiinnostava turnaus on parhaillaan menossa Kuopiossa. Erikoisen myöhään alkaneet ottelut ovat vasta menossa. Ensimmäisessä ottelussa isäntäjoukkue Puijon Pesis voitti Kiteen Pallo-90:n. Kitee ottelee parhaillaan Sotkamon Jymyä vastaan ja siinä olen itse jälkimmäisen puolella. Tämän ottelun jälkeen pelataan vielä PuPen ja SoJyn ottelu, toivottavasti kainuulaiset matkustavat kotiin turnausvoitto taskussa ja lopputurnaus jo mielissä, mutta nöyrin mielin kuitenkin kohti seuraavaa treenikertaa. Laitanpa tähän fiilistelyn vuoksi vielä viime pari kuvaa pesiksen viimeisen finaalin jälkimainingeista.

Peruskainuulaisia poikia eli Jani Komulainen,
Jimi Heikkinen ja Jarmo Heikkinen.

Koko Sotkamon Jymyn voittajaporukka
Hiukan stadonilla mitalit kaulassa.

Sapsojärvellä porukka uitettuna,
kylmää taisi vesi olla.

Heikkisen Jimi ja minä. Kyllä se kulta faniakin hymyilyttää.

Blogin avulla voin purkaa omia tuntemuksia elämästäni, maailmanmenosta ja muustakin. Lisäksi se on hyvä tapa antaa myös itselleni aikaa. Toisinaan vaan harmittaa, että ei ole oikein kuvia, joilla kuvailisin tuntemuksia. Tosin itse tykkään kirjoittamisesta paljon, joten siksi käytänkin mieluusti myös sanoja.

Missään nimessä en halua tämän jäävän elämääni hetken iloksi vaan ottaa tästä ihan pitkäaikaisen jutun elämälleni. Kirjoittaminen on myös halpaa ja ennen kaikkea terapeuttista (edullinen mielialalääke). Olenkin monta kertaa todennut, että ilman tätä harrastusta olisin aika lailla varmaan jossain muussa mielialassa.

Kesää tulee aika ajoin näin talven kylminä aikoina kaivattua.
Kuva otettu 23.-24.6.06 -välisenä yönä Mikkeli-Jyväskylä -tieosuudella.

Jos joku miettii sitä, että miksi tänään ei tule paljoa tekstiä. Voi miettiä aihettakin, tänään on lauantai ja tämä on aiheena ihan tarpeeksi keveä näin viikonvaihteeksi. Laitetaan kuitenkin jokunen kuva piristämään kuitenkin.

Minä ja meidän Nalle Puh!

Muun muassa pääkaupunkiseudullakin pyrin yleensä siten näkemäänkin useita ihmisiä kerrallaan eli en jätä mahdollista koulutus- tai kokousviikonloppua ainoaksi haasteeksi siellä päin käydessäni. Tästä on lisäksi se hyöty, että voin matkustaa sinne ja sieltä takaisin aina yöjunalla, joten matkustamisen aikana voin nukkua. Voin myös matkustaa hyvällä omalla tunnolla ympäristönäkökohdat huomioiden. Eihän lentokone muutenkaan ole ensinnäkään edes edullisin vaihtoehto ja toisekseen se on ympäristön kannalta varsin turmiollinen vaihtoehto.

Puhelimeni luetteloa selaillessa huomaa jo varsin selkeästi sen, että tuttavuuksia löytyy pitkin maata. Outoa käyttää sanaa puhelin, mutta eipä niitä lankapuhelimia enää tahdo kovin monilla olla. Paikkakuntien kirjo on seuraavanlainen aakkosjärjestyksessä eli Espoo, Haapajärvi, Haukipudas, Helsinki, Iisalmi, Joensuu, Juva, Jyväskylä, Kajaani, Kemi, Kemijärvi, Kempele, Kiiminki, Kirkkonummi, Kitee, Kokkola, Kotka, Kuhmo, Kuusamo, Laukaa, Liminka, Mikkeli, Muhos, Oulu, Pelkosenniemi, Pietarsaari, Pieksämäki, Pori, Pudasjärvi, Ranua, Sodankylä, Sotkamo, Suomussalmi, Taivalkoski, Tampere, Tornio, Turku, Utajärvi, Varkaus ja Tukholma rajojen ulkopuolelta.

Lisäksi sukulaisiani asuu eri puolilla maata, mutta myös useilla edellä mainituista paikkakunnista minulla olisi niin sanotusti majapaikka, joten ei tarvitsi telttaa pystyttää pihaan tai maksaa kalliita hotellimajoituksia. Joskushan toki koulutuksen järjestäjä saattaa tulla vastaan majoitusasioissa myös. Lisäksi maantieto on ollut sellainen asia, joka on kiinnostanut minua tiettyyn rajaan asti koko lyhyen ikäni.

Edesmenneellä isänäidilläni oli tapana sanoa, että olen perinyt ukiltani kulkijan veren, vaikka hän oli kuollut jo vuonna 1953. Joskus selvisi, että ukkini oli kulkenut Utajärveltä aina Ouluun korttia pelaamaan (matkaa 60km yhteen suuntaan). Niihin aikoihin kulkeminen on kuitenkin ollut aivan toisenlaista kuin nyt. Toinen mummoni sitä vastoin sanoi viimeisinä aikoina äidilleni sairaalassa, että kyllä Harri tulee aina pärjäämään. Molemmat mummoni ovat siten luottaneet minuun, vaikka molempien mielissä olen varmaan osittain myös sukujeni musta lammas ollut. Se tuntuu hyvältä asialta elämässäni. Vaikeuksia on toki ollut, mutta niistä on koitettu kykyjen mukaan selvitä, milloin mitäkin elämänkouluun oppia saaden.

Nyt on vaihteeksi kivaa viettää viikonvaihde kotikunnassani, joten aikaa on myös avopuolisolleni.

Pohdiskeltava riittikin siinä, että mistä sitä tänään kertoisin. Tikustahan voi helposti tehdä joissakin tapauksissa asiaa. Hammastikkuja ei kuitenkaan kotona ole, joten kerrotaan sitten musiikkimaustani. Olen monesti miettinyt, että se on aika monipuolinen. Tänään kävimme koulun kanssa opintomatkalla Ruotsin puolella yhdessä suuryrityksessä, mutta aikaa oli myös vierähtää samalla pienemmissäkin puodeissa. Kävin Svenska Röda Korsetin eli Ruotsin Punaisen ristin kirpputorilla. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen vinyyli vuodelta 1979. Kyseeessä oli näet Arja Saijonmaan ja Inti-Illimanin: Miten voin kyllin kiittää -levy. Kyseessä on chileläisern runoilijan ja muutenkin monipuolisen taiteentekijän Violetta Parran lauluja, joiden käännöstyöstä on vastannut Pentti Saaritsa.

Itse musiikkimakuni on tämän lisäksi aika vahvasti Suomi-Rock + punk-vaikutteinen. Merkittävin artisti elämäni varrella on varmasti ollut Pelle Miljoona. Miehen musiikki on kolahtanut niin alkuajan punk-aikoina kuin nykyajan reggaehenkisin rytmein. Alangon veljeksistä niin Ismo kuin Neljän Ruusun Ilkkakin ovat myös tehneet monia hienoja lauluja. Ismolta tulee päällimmäisenä mieleeni "Kun Suomi putos puusta" (1990). Saman niminen vinyyli löytyy itseltäni levysoittimen alta, kyseinen kansikin on mielestäni paljon puhuva sekä Ismo Alanko Säätiön esittämä "Pulu" (1998). 1980-luvulta sitä vastoin ovat Sielun Veljien "Peltirumpu" -laulu vuodelta 1985 sekä Hassisen Koneen toiselta levyltä löytyvä "Tällä tiellä". Neljän Ruusun henkilökohtaiset hittivalinnat kallistuvat 1987 vuoden Kasvukipuja -levyltä löytyvään "Itkupilli", pari vuotta myöhemmin ilmestyneeltä Hyvää päivää -levyltä löytyneeseen "Rakkauden varkaat" ja vuoden 1999 Uusi aalto levyn kappaleeseen "Luotsivene". Haloo (1992) ja Hyvää yötä Bangkok (1990) vuosilta sitä vastoin ovat mielestäni Suomi-Rockin kautta aikaen upeimpia levyjä. Muita hienoja Suomi-Rock -esiintyjiä ovat naisrokkari Maija Vilkkumaa ja äijärock-bändi Popeda sekä hieman herkempi Miljoonasade, sekä aiemmin jo rock-kitaraa viritelleet sooloartisteihin kuten Hectoriin sekä edesmennyt Juice Leskiseen. Nykyajan rokkareista tykkään kuunnella Kelan Anssia ja miehenä elämisen vaikeutta kuvaavat Kolmas nainen sekä Yö. Vierailla kielillä laulavista kolahtaa yksi muiden yli rock-rintamalla itselleni ja se on Hanoi Rocks.

Muuta kotimaista musiikkia suositellessa kallistuisin sellaisiin nimiin naisrintamalta kuin Lea Laveniin sekä Paula Koivuniemeen ja miesrintamalta etenkin M.A. Nummiseen. Muuta erikoisempaa musiikkia hyllystäni etsiessä ovat vasemmistohenkiset esiintyjät, kuten 1970-luvun taistolaisosaamisesta vastanneet Agit-Prop, Kristiina Halkola, Aulikki Oksanen sekä Kom-Teatteri. Kansanmusiikkiosastolta sitä vastoin pidän paljon kahdesta itäsuomalaisesta eli kajaanilaislähtöisestä Mukutuksesta sekä rääkkyläläislähtöisestä Värttinästä. Muistan, kun hankin ensimmäisen Värttinän C-kasetin ainoastaan "Marilaulun" -takia ja huomasin, että kyseisessä naisporukassa oli siihen aikaan enemmän voimaa kuin monessa miesesiintyjässä. Heavy-musiikki ei ole enää nykyaikana kovin vahvasti juurtunut minuun Kotiteollisuutta ja Nightwishiä lukuunottamatta. Muita yksittäisiä esittäjiä, jotka saavat hyvälle tuulelle itseni ovat Eläkeläiset persoonallisena, Etulinja yhteiskunnallisena, ja Zen Cafe suomalaisen melankolian puolesta.

Veljeni bändiä Tappoa ja kaveriporukasta löytyviä Kulokoita ja Out of Tunea en voi myöskään jättää tässä yhteydessä kertomatta. Niinpä voin todeta, että varsinkin tällä hetkellä musiikkimakuni on varsin kotimainen eikä loppujen lopuksi kovinkaan monipuolinen tai...

en tiedä, miten lopettaisin tämän kirjoittamisen tältä päivältä.

Oranssi ajoi Oulussa nuorten asunnottomien ja nuorten asiaa, joita koskettivat asuntoasiat. Siihen aikaan Oulussa Oranssi oli vallannut Huuskon talon (Koulukatu 12). Kyseisen talon suojelupäätös lopullisesti siunattiin itse asiassa 18.2.1994., joten siitäkin tulee kolmetoista vuotta. On surullista, että nykyisin Oulussa ei enää ole samanlaista äänekästä yhteisöä samaisista asioista kiinnostuneina. Oulussa on vuokrien hinnat kovaa vauhtia kohoamassa kohti Helsingin tasoa. Muistan vielä 1990-luvun alkuvuosilta, kun kokoomuslaisen asuntoasioista vastanneen ministeri Pirjo Rusasen johdolla asuntokauppojen sääntely pois. Se päätös on järkyttävä vielä tänäkin päivänä. Helsingissä Oranssi ry. voi edelleen hyvin.

Viimeinen järjestö oli Suomen Demokraattinen nuorisoliitto. Poliittinen nuorisojärjestö se ei ollut siihen aikaan varmasti ensisijaisesti monellekaan. Monille se oli järjestö, joka vastusti ydinvoimaa ja rasismia. Lisäksi järjestö oli siihen aikaan monille varmaan sellainen, jossa oli kivaa luoda suhteita kansainvälisesti ja kansallisesti samanhenkisiin nuoriin. Minulle se oli aluksi ainakin picnicillä istumista ja poliittisen keskustelun foorumi. Ei tarvinnut tuntea itseä oudoksi, vaikka yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Pienellä paikkakunnalla sitä ei kuitenkaan voinut tehdä. Puheenjohtajana toimi alkuaikoinani edesmennyt Marko Autio, joka oli myös Kosminen säteily -rockbändin laulaja. Helsinkiläisen toveri Aution kanssa saatoimme olla eri mieltä asioista, mutta mahduimme silti samaan pöytään. Seuraava puheenjohtaja oli lyhyen aikaa Marjo Soini (nyk. Katajisto). Hänestä ei ole jäänyt varsinaista mielipidettä. Siihen aikaan kuitenkin syntyi nousi nimeltä Ultra Bra huipulle, joka nousi juuri SDNL:n poliittisten laulujen kilpailun kautta esille. Näin heidän keikan joulun alla 1996, jolloin keikasta piti maksaa viisitoista markkaa ja näki samalla myös legendaarisen 1970-luvun bändin Agit Propin, Veltto Virtasen ja jonkun muun. Myöhemmin näin saman bändin, jolloin se nousi lavalle vain yksin ja hinta oli satakaksikymmentä markkaa. Ensivaikutelma ei vakuuttanut, mutta myöhemmin pidin kyllä bändistä. Seuraava puheenjohtaja oli Sanna-Kaisa Cortez Tellez (taisi olla ensin Kämäräinen ja sittemmin Salminen tai toisin päin). Hänen persoona vaikutti pirteältä ja sopivalta nuorisojärjestön johtoon aluksi. Hänen aikana nuorisoliitto lähentyikin paljon puoluetta ja nuorisoliitosta tuli Vasemmistonuoret. Nimenmuutos oli itselle kova pala, Viimeisimmät puheenjohtajat olivat jo sittemmin politiikan moniottelijoita. Ensin Helsingin kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki. Nykyinen puheenjohtaja on porvoolainen Jussi Saramo, joka valittiin toimeensa keväällä 2005. Itselleni kyseinen liittokokous (nyttemmin yhdistyksen kokous) jäi viimeiseksi iän takia. Heidän aikana Vanu on tullut osavaikuttajaksi puolueeseen tavallaan. Aluksi se suunta tuntui itsestäni ikävältä, mutta nyt koen sen olevan oikea.

Voin vakuuttaa, että nuorisojärjestössä toimii monta aidosti maailmantilasta ja ihmisten paremmasta tulevaisuudesta toimivaa henkilöä. Niinpä politiikka ei missään nimessä ole vain omien etujen ajamista. Mielestäni se on jo suuri etu, kun ajattelee ympäristöä ja toivoo tasa-arvoisempaa sekä oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Suosittelen siis politiikkaa, jos se tuntuu sinulle sopivalta harrastukselta.

Nyt toimin kansanedustajaehdokkaani tukiryhmässä. Sekin on vähän kuin järjestöelämää.

Kotimaisista ohjelmista minuun tällä hetkellä kolahtavat uusintana tuleva Tabu, sekä yhteiskunnallista satiiria tarjoavat Itsevaltiaat sekä Uutisvuoto. Ymmärrän toki Yleisradion näkökulman siitä, että runoilija ja SDP:n kansanedustajaehdokas Tommy Tabermann piti hyllyttää ohjelmasta, mutta sitä en ymmärrä, miksi joissakin Yleisradiota tai sen paikallisia toimintoja mainostavissa mainoksissa saa esiintyä muita ehdokkaita. Onko tämä tasavertaista? Ei? Lisäksi minä pidän paljon kotimaisista elokuvista, etenkin viime vuosina on elokuvien laatu mielestäni kehittynyt ilahduttavasti. Lisäksi Suomessa tehdään paljon hyviä ajankohtaisohjelmia, joiden laatu etenkin Yleisradion ohjelmistossa on mielestäni usein korkeatasoista, esimerkkeinä voisin mainita Inhimillisen tekijän ja Silminnäkijän.

Ulkomaisista sarjoista pyrin katselemaan Simpsoneita, joskus South Parkin ja sekä Ihmemies MacGyveriä. Viimeisin on melkoinen klassikko nuoruusvuosilta. Keskimmäinen on sitä vastoin keveää ironiaa jokaiselle väestönosalle. Ohjelmassa on mielestäni aiheellinen varoitusteksti siitä, että kaikki on fiktiota. Paljon keskustelua puolesta ja vastaan herättänyt ohjelma on kuitenkin varsin tasapuolinen, joskus se toki ampuu minustakin vahvasti yli. Siihen täytyy kuitenkin suhtautua mielestäni tietyllä tavalla. Viimeisin ulkomainen sarja, josta pidän paljon on Simpsonit. Ohjelma on mielestäni todella taitavasti tehty ja se sopii kaikenikäisille. Elokuvamaailman suhteen minuun kolahtaa myös ulkomaalaiset elokuvat. Laajaa makuani on varsin vaikeaa kuvata muutamalla sanalla kuitenkaan. Myös jotkut, etenkin yhteiskunnalliset dokumentit ovat mieleeni.

Näiden lisäksi tulee säännöllisesti seurattua televisiosta paljon uutis- ja ajankohtaisohjelmia, sekä urheilua ja jonkin verran viihdettä, että voi pitää taukoa eri asioista. Kuitenkin totean, että äärimmäisen vahvat ja totuudenmukaiset kuvaukset maailman kriisialueilta kuitenkin ovat paljon mielestäni parempia kuin sellaiset, joissa asioita vaan hyssytellään.

Mieluisia kotitöitä minullakin joka tapauksessa on, joista tässä yhteydessä voisin mainita pyykinpesun, ruuanlaiton sekä mattojen tamppaamisen sekä pesemisen. Mattojen tamppaamisen sekä pesun aikana voi varsin huomaamatta purkaa omaa pahaa oloaan, kukaan ei kärsi ja tarpeen vaatiessa mattoja saa uusia. Pyykinpesussa sitä vastoin tuloksen näkee todella suoraan. Erilaiset mokatkin saattavat kuulua asiaan, mutta niistä ei pidä lannistua vaan voi miettiä sitä, mitä on tehnyt väärin. Ennen aikaan oli jopa ilmainen palvelunumero yhdelle pyykinpesufirmalle, josta sai pesuohjeita. Tästä oli noin kymmenisen vuotta sitten minullekin hyötyä, kun näiden asioiden alkeiskurssia itseoppien kävin. 

Ruuanlaittotaitokin on sellainen, jolla voi piristää ystäviäkin halutessaan. En olisi kouluaikoina varmasti voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi sellainen osa ruokakuntaa mahdollisessa itseäni useamman ihmisen taloudessa, joka haluaa ja saa aikaiseksikin muidenkin suussa maistuvaa ruokaa. Kala on esimerkiksi sellainen asia, jota en osaa kovin monipuolisesti valmistaa, mutta maistuvaa minä siitä kaikesta huolimatta aika usein tehdessäni saan. Olenkin sanonut muille ruuanlaittajille sanonut, että hyvän ruuan tunnistaa siitä, jos minä olen syömässä ja otan lisää.

Lopuksi haluan kertoa vielä vähän imuroinnista ja lattiapintojen pyyhkimisestä. Nämä eivät ole minun juttujani, jokin niissä vaan on sellainen asia, mikä herättää vastenmielisyyttä. Imurin ääni esimerkiksi on aika kamala, joku toinen ei tykkää välttämättä Matin ja Tepon lauluista tai toinen ei tykkää rock-musiikista. Minä en tykkää siitä hurinasta. Lattiapintojen pyyhkiminen on sitä vastoin tarkkaa työtä ja sellaiseen suhtaudun vähän turhan keveämielisesti, toki sitäkin tulee joskus tehtyä. Onnea kotitöihin kaikille lukijoille. Mielellään kuulisin muidenkin kokemuksia kotitöistä ja etenkin sukupuoliroolien näkymisestä.

Asun Oulussa, paikkakunnalta lähtee matkustajajunaliikennettä kolmeen suunaan eli itään, pohjoiseen ja etelään. Rautatie menee muun muassa lähellä olevaan suureen teollisuuslaitokseen.

Olen asunut yhdellätoista paikkakunnalla vuosieni varrella, joista kolmelle ei ole ainoastaan mennyt matkustajajunaliikennettä. Pelkosenniemen kohdalla on tilanne, että Kemijärvi ja Rovaniemi ovat lähellä. Tosin sitäkin merkittävämpää Itä-Lapille olisi, että rautatieyhteydet jatkossakin olisi Kemijärvelle saakka. Taivalkoskelle on ennen mennyt myös matkustajarautatie Kontiomäeltä (paltamolainen sivukylä Kainuussa). Sekin olisi Koillismaan kannalta ollut varsin tärkeää aikanaan säilyttää. Kolmas ei-rautateiden varrella ollut kunta on Lapinjärvi, Itä-Uudellamaalla. Siellä päin nyt on aika hyvin kuljetusyhteydet, sekä joukkoliikenne asukastiheyden takia kunnossa, joten ei kait sitä rautatietä ihan kaikkialle tarvitakaan.

Lisäksi olen asunut Utajärvellä, joka on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajakuntia sekä Oulu-Kajaani -ratayhteydellä. Meijerilava-aikoina siellä pystyi jopa pysähtymään sivukylillä myös. Se tuntuu lättähattuja ihannoivalle varsin mielenkiintoiselta. Oulaisissa olen asunut myös, joka on sata kilometriä Oulusta etelään. Edellinen asema ennen risteysasema Ylivieskaa. Nykyisin siellä pysähtyy junat harvakseltaan, mutta vajaat kolmekymmentä kilometriä Ylivieskaan ei kuitenkaan ole este, jos ihminen haluaa lähteä pitemmälle tai eri puolelle Suomea matkustamaan. Ylivieskasta kulkee itse asiassa varsin viehättävä kiskobussi nykyisin itään päin Iisalmeen.

Pohjois-Suomessa olen asunut myös Kajaanissa, joka on tämän vuoden aikana saanut Pendolino-yhteyden Helsinkiin. Tämän uutisen otin varsin ristiriitaisesti. Juna lähtee järjettömään aikaan eli neljän maissa aamulla. Suora juna on Kajaanissa jo 10:27, mutta jos haluaa vaihtaa kukon laulun aikaan junaa Kuopiossa, ehtii Helsinkiin hätäisimmät jo ennen kello kymmentä. Tuntuu varsin oudolta minulle, joka olen puolikainuulainen ja tottunut rauhalliseen elämäntahtiin, vaikka kiireinen olenkin.

Lisäksi olen asunut todellisella risteysasemapaikkakunnalla eli Pieksämäellä, junia menee neljään suuntaan ja ihminen varmasti löytää itselle sopivan suunnan elämänsä vaiheisiin niin halutessaan. Monesti sieltä on todella lähdetty, ehkä eniten pohjoiseen ja itään. Pieksämäellä asuessani tuli kuljettua jokaiseen suuntaan. Siinä tunnin junamatkan päässä on toinen entisaikojen asuinkaupunkini, Suomen Ateena eli Jyväskylä. Sieltä muistuu mieleeni hassu tapaus, kun olin muuttamassa pois ja minulla oli ratapihalla kaksikymmentäkaksi pahvilaatikkoa kohti Utajärveä lähdössä yöllä yhden aikaan. Sain silloin ranskalaisturisteilta apua niiden junaan laittamiseen ja ystävällinen konduktööri sanoi vaan, että neuvottele Savonradan junan konduktöörin kanssa hinta Pieksämäellä rahdille. Loppujen lopuksi se hinta oli naurettavan pieni.

Pori sitä vastoin oli aikanaan rautateiden päätepysäkki Länsi-Suomessa, johon Tampereella voi vain vaihtaa junaa. Tosin taitaa sinne Helsingistä olla jokunen sellainenkin yhteys olemassa, että siellä ei tarvitse vaihtaa junaa. Toinen usean junan päätepysäkki, jossa olen asunut. Tosin vain hetken, enkä silloinkaan säännöllisessä osoitteessa ja se paikka on Helsinki. Paikkakunta, johon itse asiassa tänäänkin lähden yöjunalla klo 23:59 Oulusta ja aikataulussa junan ollessa perille saapumisaika olisi 8:35.

Lapsuuden ensimmäiset vuodet vietin Oulun Alppilassa, jonka lähellä oli aikanaan Tuiran rautatieasema. Siellä meni kolme vuotta, tämän jälkeen muutin juuri Tuiraan yhdeksitoista vuodeksi ja vuonna 1979 Tuirasta on päässyt junalla Ouluun. Hinta oli aikuiselle siihen aikaan 2mk 30p. Nyttemin asema on purettu ja tilalla on Kiertotie, josta tapeltiinkin Oulussa parikymmentä vuotta – tarvitseeko sitä tehdä vai ei? Itse vastustin ainoastaan todella vahvoilla tunnesyillä.

Tänään muuten ostin muutaman runokirjan, kerron niiden nimet joskus tänne (jos muistan).

Ajattelin, että kerron tässä kuussa itsestäni erinäisiä asioita. Ehkä siksi, että on vain kaksikymmentäkahdeksan päivää ja siitä tietenkin voin nokkelasti vähentää päiviä, jolloin en syystä tai toisesta nettiin pääse.

Runokirjoja olen kerännyt ajatuksen kanssa varmaan jostain 1990-luvun lopulta. Jouluna 1994 olen saanut ainakin lahjaksi Juice Leskisen "Äeti runoja" -kirjan, josta tässäkin blogissakin olen kertonut Juicen kuoleman ollessa ajankohtainen.

Tällä hetkellä runokirjoja on kaiken kaikkiaan vajaat kahdeksansataa. Kokoelma on aika suuri, mutta kovin paljon en ole hankkinut siihen kirjoja uusina. Kirjastojen poistomyynnit, divarit ja muut mahdolliset ovat olleet suureksi iloksi. Vinkkejä siitä, miten paljon runokirjoista kannattaa maksaa, en voi sanoa, sillä minulla ei ole ollut suoranaisia vaatimuksia keräämilleni runokirjoille. Varsinaisia antiikkilöytöjä ei näet hyllyssäni juurikaan taida olla. Toki olen saanut joitakin myös lahjoina. Joskus takavuosina minulla oli lista myös kirjoista, mutta valitettavasti sitä ei ole enää. Ei varsinkaan päivitettynä.

Suosikkirunoilijoita on toki myös vuosien saatossa kertynyt. Näitä voisin toki muutaman mainitakin eli Tiaisen Arja, Anhavan Helena, Aronpuron Kari ja Leinosen Maaria kotimaasta. Ulkomailta tulee mieleen Bertolt Brecht. Joskus takavuosina hankin itse asiassa Bertolt Brechtin kuvalla varustetun punaisen t-paidankin. Ostin sen Lapin Vasemmistonuorilta Vuorjoen Villeltä. Sama mies on muuten näytellyt Rauni Mollbergin ohjaamassa lyhyt elokuvassa "Korpisen veljekset" (2002). Kyseinen elokuva on todella hyvä, suosittelen lämpimästi. Lisäksi Ville vastaa Rokurecords nimisestä levy-yhtiöstä. Tässä on vielä linkki Kaltio-lehden artikkeliin Lappilaisesta punk-musiikista, jutun on kirjoittanut Katariina Parhi.

Avopuolisoni osti minulle tällä viikolla kaksi runokirjaa lahjaksi. Pauliina Haasjoen: Epäillyttävät puut (Tammi 2005) ja Aki Salmelan : Leikitään kotia (Tammi 2005).