minä en tiedä
 mitä minulle tapahtuu
miten on elettävä
 missään tai jossain

minä en tiedä
 mikä on suunta
mutta minulle ei kerrota
 mistä löytyisi aikataulu

minä en tiedä
 missä on oltava
maanantai mukaan lukien
 mitä määränpäästä löytyy

minä en tiedä
 mihin meitä ohjataan
miksi pitäisi järkeä seurata
 milloin tunteet ohjaisivat oikeaan

Tekstiviestit nykyään,
hakee elämälle tarkoitusta -
yksinäisyys kaataa kiviseinien sisällä.

Elämä päivittäin,
kysyy aina uudelleen -
uusiin haasteisiin ihmisiään

Se on matka määränpäähän,
jossa on uusi risteys taas jonnekin
jos tietäisit, että jossain on pala peruspilaria -
kantaisitko minulle sen?

Näyttäisitkö tien,
mistä olet sen löytänyt
vai laittaisitko kirjeenä kartan sinne jonnekin?

En minä pelkää kuitenkaan eksyä
en pelkää keltaista viivaa
jonka merkitys on sanoa,
että älä ohita.

Voin katsoa kalenteriin
kelata nimipäiväsankareiden nimiä
alun, lopun ja ehkä jotain siltä väliltä.

En minä pelkää kuitenkaan risteyksiä
enkä pelkää sitäkään tietä,
jossa sanotaan jo alussa -
tule tänne rauhallisemmin.

Paistaa aurinko joka päivä
jossain se vaan hiljaa välillä lepää
jossain pilvi menee välillä eteen.

Tämä tie voi olla liukas
ja samaan aikaan routainen
mutta se silti vie jonnekin
minne on sataviisikymmentäyhdeksän kilometriä.

Se on matka jonnekin, se on elämän etappi
eikä kukaan sano kuitenkaan -
että se ei valmista mihinkään.

Kuolinsyyksi useinkaan
ei riitä vain kuolema

se ei riitä valtaa pitäville
kun elämä päättyy peitettyyn maahan

meidän maassa
meidän verta
kuin sinun tai minun

jos kuoleman kasvot
jäävät vain näkyviin hautajaisiin

kenen vastuuseen jäävät peitettyinä murhatut
toisen aatteen vuoksi kaatuneet

saako omassa maassaan katsoa auringonnousua vapaasti
saako elävä toisen elämän tukahduttaa

en tunnista päässä nyt soivaa laulua
säkeistö menee eteenpäin rauhallisella vauhdilla
tämä laulu kestää varmaan noin kaksisataa sekuntia
hetkeäkään en osaa epäillä
etteikö se voisi olla hittiainesta
en kuitenkaan osaa soittaa enkä säveltää
laulun sanoilla voisi kuulemma rikastua
jos tekisi viidesosalle tästä kansaa sopivan laulun
onko sellaisia tullut Kuurankukan jälkeen
se laulu pitäisi joskus kuunnella
katsoa läpi rakenne
katsoa läpi kielikuvat
pyytää levy-yhtiön markkinointisuunnitelma ja budjetti tarkasteltavaksi
katsoja läpi Joel Hallikaisen elämän tiedot ennen laulua
sama aikajana kulkea myös sanoittaja Timo Koivusalon elämästä
kitara tekee aina vaikutuksen

tänään mietimme
tarvitseeko ostaa lisää leipää
se selviää myöhemmin tänään
huoltoaseman yhteydessä on lähikauppa
se on avoinna vuorokauden taitekohtaan saakka
sieltä saa myös maitoa eri värisissä pakkauksissa
jota kumpikaan meistä ei tarvitse lisää
monenlaiset mehut kertovat tarkoin laaditusta hyllykuvasta
se on onnistunut ketjulta
toisin kuin suomalaiseen lisäydinvoimahankkeeseen mukaan lähtemisen strategia
se tuntuu välinpitämättömältä lapsia, lastenlapsia
ja siitä eteenpäin olevia sukupolvia kohtaan
kun valitset itsellesi kauppaa
mieti teetkö joillekin kuoppaa

runon sisään kätketty poliittinen sanoma
voidaan kätkeä hienotunteisesti
tai laittaa se sinne suoraan
samoin kuin toiveet pizzan täytteistä
kebab, aurajuusto, kana, majoneesi
ole tarkkana, jos haet minulle pizzaa
ettet pahoita mieltäni
siihen ei saa tulla tomaattikastiketta
onko tomaatti sitten poliittinen valinta
voi ollakin tai voi olla olematta
kerro minulle lukuarvo viiden ja viidenkymmenen välillä
pääasia ei ole poistaa todennäköisyyttä
eikä miettiä, milloin lähteä pulkkamäkeen
tai sitäkään, ketkä laskemaan pääsevät
laulu soi hiljaisemmin, leijailee hiljalleen etäälle minusta
voin kytkeä kaiuttimen pois päältä

Taivas päällä (vaihtoehtoinen nimi: Kemijärvi)

muitakin havaintoja
 on kuulemma olemassa

piipuista savut jäävät hiljalleen pois

 tulee hiljaisuus

   kylään
   kaupunkin
   seutukuntaan

ajatteletko sitä öisin

 2:07

en saa unta

Yhdessä työttömässä yksi liikaa
 koko tehtaan alasajossa
  jotain vielä enemmän.

-----------------------------------

Muut blogistani löytyvät runoni löytyy täältä. Hyvää Runebergin päivää sekä intoa laskiaismäkeen. Runoni ovat suojattu tekijän oikeudella, joten jos tarvitset niitä joskus johonkin - Kysy lupa rohkeasti.

Saimme avopuolisoni kanssa lahjaksi muun muassa jääkaappirunoutta varten magneetteja. Alla ensimmäinen runoni kyseisellä menetelmällä.

Ruma salapuhe

Kysy kaupunkitila
kuule kuvitelma rohkea
pidä lumejuhla
odota erikoinen aamuviina
hauska loppu
osta kolme kahvia

Kerro kerro kuvastin

Ruuassa, ruuasta, ruokaan
              ruualla, ruualta, ruualle,
                         abessiivimuotoa ei saa sanoa.

Yhteiskuntarauha on säilytettävä,
                          Joulurauha pidettävä sille kuuluvassa arvossaan,
                                           kotirauhan rikkominen on rikos Kauniaisissakin.

Hyvää yötä ja 
          onnellista uutta vuotta,
                         toivotuksiin yhtyvät maamme asunnottomat.

Kerro kerro kuvastin,
          ken on maassa ahnehin -
                 ken on maassa köyhinkin.

Arvoisat blogini lukijat, laitan tämän saman runoni menemään myös kansanedustajille joulutervehdyksenä, mutta antoisia lukuhetkiä myös teille.

Oulu on saamenkieltä ja tarkoittaa tulvavettä

Työttömän joulu on maanantaipäivä
kuten kaikilla kansanosilla tässä maassa -
se hakemukseen muistetaan merkitä

työtön

valkeaan paperiin, tarkasti oikeaan paikkaan
oikealle riville, valkean värisessä lomakkeessa
sinisellä mustekynällä -
jos teet toisin,
anomus hylätään tai pyydetään uudestaan toimittamaan.

Jos sinun neljän viikon jakso päättyy 24.12.2007,
muistathan että voit palauttaa hakemuksen jo seuraavana arkipäivänä -
tänä vuonna se juhlapäivä on 27.12. -
muistathan senkin
että saat rahat jo toisena arkipäivänä.

Se juhlapäivä on luvassa vuoden 2008 puolella

työtön

Rakasta elämää,
rakasta niin vakavalla naamalla
kuin on valtion budjetin esittelevä hallituskin
eduskunnassa omilla paikoillaan istumassa.

Tämä runo
tämä on sinulle työtön.

Päivärahasi nousee vasta 1.1.2008 alkaen reilut kaksi prosenttiyksikköä,
entä elinkustannuksesi?

PERKELE!

Ei enää rauhallista joulua,
ei yhtään kaunista joululaulua
ei mainoksia eikä ilmaisjakelua.

Itse kävin toissailtana elämäni ensimmäistä kertaa kylpylässä, paikka oli kiehtova karjalaiskylä Bomba Nurmeksessa, jotenkin oli sellainen vahva ilo siitä kokemuksesta. Omia ennakkoluuloja lyötiin turpaan ainakin kaksin käsin, koukkuja ja suoria, pistohyökkäyksen omaisia - mutta kuitenkin todella pehmeitä veden kosketuksia.

Ystäväni Esa oli pohdiskellut omassa blogissaan 18.12.2007 Full Metal Jacket ja Platoon –elokuvia. Jälkimmäisessä on ollut kuolematon lause: "Sodan ensimmäinen häviäjä on viattomuus."

Se opetus siinä lauseessa on se, että anna elämän viedä, se kantaa kunnes päättyy. Se opetus on myös siinä, että älä vie toisen elämää. Se ei riitä, että sadevesi kastelee haudan tai tuhkan. Elämä elämänä sinänsä on jotain ainutlaatuista.

Mietin useaan otteeseen kylpylässä ollessa sitä aikaa, jonka siellä ehdin viettämään. Katsoin kelloa parin tunnin aikana noin seitsemän kertaa. Se on merkki siitä, että elän elämää, joka on alistunut kiireelle. Se tuntuu nyt pahalta, vaikka hymyssä suin sieltä lähdin, rentoutuneena. Kylpyläaikaa mielestäni kiireinen silti tarvitsee. Eikä se ole mielestäni elitistinen nautinto, vaikka itse olin sinne mennessä sitä mieltä. Se on hoivaa meille ajan vangeille.

Moni kysyy minulta sitä, miten ehdin elämässä kaiken sen, mitä teen? Yksi vastaus siihen voisi olla se, että tänä vuonna elämässäni en ole käyttänyt kalenteria. En ole sitonut itseäni liiaksi tiettyihin asioihin. Toki luottamustoimet ja opiskeluajat käytän tavanomaisesti, lisäksi kulttuuritapahtumat ja urheilutapahtumat täytyy kohdata aikataulun mukaan. Silti minulla on aikaa istua joskus television ääressä tai tietokoneella. Kaikella on hintansa.

Päättyy ihmisyys

 päättyy ihmisyys äänisateeseen

vankeja kuljetetaan sinne tänne

joka ei päästä ketään karkuun

joka ei pysäytä katsomaan täysikuuta

laskeeko kukaan tähtiä taivaalta

täällä ei ketään kuulu

ei ketään näy

humisevat ovat kuuset

vapaat ovat vaan vaarat

laskeeko kukaan hiljaisuuden hetkiä

järvi hiljentyy pimeään aikaan

maa odottaa valkeaa peitettä

tästä on mennyt toinenkin

huomaa kulkija toista etsien

laskeeko kukaan yhteen suuntaan meneviä askeliaan

ajan vankileirillä kuljetaan

ristiin rastiin ja sinne tänne

vauhdin hurmaa maailmanpyörän lailla

en alistu anteeksi pyytämään,

 en kumartamaan leirini vartijoita.

Terveisiä Kuopiosta, kalakukkojen kaupungista, Pohjois-Savon sydämestä, Kallaveden rannalta. Minna Canthin, Maria Jotunin sekä Elina Karjalaisen kotiseudulta.

                                                    
Savon vaakuna                                               Ylä- ja Pohjois-Savo

Hieman ennen tämän kirjoittamista minulle tuli ystävältäni tekstiviesti, jossa pyydettiin kirjoittamaan runo siten, että sana "ajatuksellinen" löytyisi runosta. Tässäpä se tulee.

Ajatuksellinen vallankumous

Tomatti, juusto, kinkku
 tomatti, juusto, tonnikala,
tomatti, juusto, herkkusieniä, oliiveja, paprikaa
 - ajatuksellinen vallankumous.

Se ei tarkoita vääryyden hyväksymistä,
 se ei tarkoita rohkeuden väheksymistä -
tuolissa on neljä jalkaa yleensä,
 yhtä paljon kuin sohvalla.

Chileläinen punaviini nautitaan -
 Alienden surma ei ole unohtunut,
vastustaa voi mitä tahasaa murhaa -
 kostoon on oikeutus,
muistopäiviä merkitään muistiinpanoihin.

Taivaassa ei kaapata aluksia,
 lähtälaukauksien summa on aina parillinen,
muotoseikat lähtevät aina jostakin -
 kukaan ei synnytä minua enää.

Minun on tehtävä
 ajatuksellinen vallankumous -
talitiainen on hiljalleen lintulaudalla,
 katso tämän päivän horoskooppi.

"Oli kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin."

Olin tänään Huutomerkki ry.:n runopajalla, jonka teemana oli tällä kertaa murteet. Ohessa olevan runoni kirjoitin siellä, mutta murteella sitä en tehnyt kuitenkaan. Runoon olen pajan jälkeen yhden säkeistön lisännyt ja yhden säkeen poistanut ja yhden säkeen ensimmäisen säkeistöön lisännyt. Kyseinen lainaus on jostain kansanrunosta ja tuon verran kuulemma saa runoista lainata, kun ilmaisee sen jotenkin olevan lainaus ja paljastan sen tuossa yläpuolella juuri lainausmerkeissä. Kahdessa säkeistössä olenkin sitten käyttänyt kyseistä pätkää avaussäkeinä. Runopajan vetämisestä tänään suuri kiitos tervolaislähtöiselle murrerunoilija Marjatta Kaasilalle, jonka runoja on muun muassa Myllylahti Oy kustantanut. Viimeisin kirja viime vuodelta nimeltä: Sievä on pienen uni.

Tehtävän annossa tuon säkeen osan lisäksi oli, että runoon täytyy saada väri. Tehtävää voitte kokeilla myös itse, kun otatte jostain runosta pari säettä mukaan ja sitten lisäätte itse sen värin.

Oli kaunis kesäilta

Oli kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin -
ei näkynyt horisontissa nostureita,
ei toista kulkijaa
vain hiljainen, hiljainen maa.

Ei auton pärinää kuulunut,
niin tuhraanko sinä Kekkonen?
Paremman tien pahajaiselle annoit,
harmajaisen huolettoman,
aamun kastaaman asfaltin rakennutit.

Olen syntynyt tiesi päässä,
kulkenut koulua kohti -
kotipesän metsästä kiveltä löytänyt,
jos en suoraan palata jaksanut,
siinä hetken torkahdin.

Tunsin tuoreen tuoksun kuitenkin,
äiti kotona juuresta leipoi.
Rehtori tien toisessa päässä -
ain välillä tahtia löi,
ei siinä maistunut voi.

Saattoi jälki-istuntoon kuudesta pojasta viis,
vain poikansa armahti siit -
huomenna jälleen ehtoja luen,
opettelen tuntemaan kurjen,
ja vielä suven vapaan koen.

Tuolla jossain Vaalimaa,
takana toisen vartioima kaalimaa,
meidän maan on mansikat,
toisen tuolla mustikat -
yhdessä väriltä olemme kirjavat.

Oli kaunis kesäilta,
kun laakosssa kävelin,
muistelin hiljaista virttä
- kun kotini katon hjirttä,
tänään vähän vahvistin.

Kun talon kuntoon saa katto,
saa loman se henkipatto -
joka taloni urakoi,
ei tule yksikään koi,
 huudan sadolle hoi.

En tiedä (Runo lämpimistä vaatteista)

En tiedä,
milloin tuli sammuu
ja kyyneleet viimeiset näen.

Silloin lippalakin päälle laitan,
se suojaa kaikelta -
tennissukatkin lämmittävät,
jotka turvaa minulle tuovat.

En tiedä,
milloin aurinko laskeutuu
ja sammuvat viimeiset liekit.

Silloin lippalakin päälle laitan,
se suojaa kaikelta -
tennissukatkin lämmittävät,
jotka turvaa minulle tuovat.

En tiedä,
miten sähköä palvoisin
kuin ylivertaista ihmettä.

Minä tarvitsen elämään muuta -
sen ei tarvitse olla mitään,
mikä on varmasti muita parempaa.

Siis antakaa minulle pipo,
villasukat ja lapaset -
jotka ovat varmasti silloin,
kun niitä eniten tarvitsen.

Arvoisa työtön! Hyvä opiskelija!
 Teidän korkeutenne, kansaneläkkeen varassa oleva
      tai muuten vähissä varoissa riutuva! 

Teidän on aika huomata,
että pohjoisesta etelään
 ja lännestä itään -
on koetteleva uudet ajat.

 Köyhyys on oleva säilyvä,
kurjuus tulee yleistymään -
 sairautenne on teitä kaikkia rapistuttava.

Radioaktiivisia aineita älä pelkää,
 ne eivät koske vain läheisiä
tai omaisianne -
 aineet tarttuvat myös sinuun.

 Eikä siinä vielä kaikki,
kun elät elämääsi tänään -
 sinulle taataan turvattomuus,
rauhattomuus ja muitakin uhkia.

         Ole hyvä,
      ja jatka elämää
        - tällä kaikkien yhteisellä matkalla.

Runo, joka on julkaistu syksyllä 2005 kirjassani Isot pojat eivät tanssi. En tiedä, mutta jos runoni edes jotain ihmistä jollain tavalla tukisi tällä hetkellä. Se on itse kirjoittamani, mutta se on jostain syystä tänään ollut itsellä paljon ajatuksissa heti aamusta.

Tein äsken musiikkimatkan kotimaisen musiikin ääressä, joka alkoi lastenlaululla ja sen jälkeen kuuntelin kaksi laulua vahvasti äijämusiikkia. Tämän jälkeen oli neljä varsin herkkää biisiä, joiden jälkeen matka kulki kohti parodista heavyosastoa ja sen jälkeen kolme todella surullista laulua.

Laulujen matkan aikana tulin siihen johtopäätökseen, että meillä on aika surukeskeinen kulttuuri. Se ei ole kuitenkaan ongelma mielestän mitenkään. Ongelma on lähinnä siinä, että nykyinen elämänmeno - kiire, kiire, kiire - johtaa siihen, että ihminen ei ehdi suruaan kokea.

Hullunkurista sanoa, mutta minä saan surusta myös voimaa. En kestä pelkkää iloakaan, jossain vaiheessa liiallinen hyvä olo saa sisälleni ahdistuneisuuden tunteen. Tarvitsen siis sitä negatiivista energiaakin tasapainottamaan elämän hetkiä.

Luulen tietäväni paljon

metalinpalaset päästävät kirkasta ääntä
minä suljen korvani irti siitä
yö kestää kaikkinensa kuusi tuntia
tummentuva taivas
marraskuun lumeton maa

maa, jota kuljemme -
sinä ja minä
maa, jota katuvalot loistavat
sinä ja minä,
sinä

minä,
- luulen tietäväni paljon -
enkä vieläkään osaa perille,
tulen matkalta tänään
tulen tänne jonnekin.

Elämän kokemus

Elämän kokemus,
tuo mittava matka -

oi minne kuljet,
oi mitä näet

oi ota oppi,
joka päivästä näistä.

Älä katso kauas,
ennen kuin tiedät -
 mistä turvan sä saat.

  Kumpi leikkaa paremmin:
     Katainen vai kirurgi?

  Kumman käsiin luottaisit
  elämänlaatusi paranemisen?

  Yön tuntien hiljaisuuteen
      voidaan mahduttaa
epäonnistuneiden arpien selitykset.

Olen vain väsynyt
 haluan värikkään peiton
 pehmeän ja täyteläisen tyynyn
 kauniita unia -
 sekä sinut viereeni

Sillä aamu nousee
 kylmempänä kuin tänään
pimeämpänä
 odotuksia enemmän sisältävänä,
olethhan siinä lähelläni.

 Tänään en tuomitse,
ettet ole täydellinen.

Tänään näen,
 että minäkin olen tässä.

Voidakseen elää,
täytyy jakaa.

Tulla toimeen,
jotta näkëe huomisen -
ennen vallankumousta
ja sen jälkeen.

Kahvitauolla
ei tarvitse pysäyttää
koko elämää.

Lähtiessään
on hyvä tietää,
aikooko palata koskaan?

Genoveeva haastoi minut kirjoittamaan runon, jossa kaikki sanat alkaisivat E-kirjaimella. Tämä ei ole mitenkään häikäisevä, mutta on kuitenkin haasteeseen vastattu rohkeasti. Runon itse asiassa kirjoitin torstaina.

elämässä erehtyä
ehtii empimättäkin -
eilenkin epätoivoon eksyin.

elämässä eläväisessä
etsien erilaisuutta,
eurooppalaisuutta eritoten.

Valtionyhtiöitä ja palveluita yksityistetään
tarkista lippusi
puhdista haava
aloita samalla tavalla kuin takakappale

Olet kylmä -
jokapaikan mies,
ota yhteyttä ja pyydä tarjous!
- Olin haaveillut jo Kokkolassa ultimaten pelaamisesta

Puiset sotilaat,
kiinteillä aineilla pitkittäinen eteneminen ohuessa tangossa:
Olemme toimineet vuodesta 1988,
mielikuvat eivät ehdi syntyä.

Ehkäpä tähän käsitykseen oli syynä sekin,
jolla on kaksi sisarusta.
Voidaan käyttää joko verkkokäyttöisenä -
mustalla tai värikkäällä.

Ojaan oksa oivalsi ohjautua,
onnettomuus Oskari oululaisen
- oli osuma otsalleen.

Olkoon olon onni,
ohjuksen olemattomuus
- oppi opiskelijalle opettavainen.

Skootterin kuljettaja nainen kyydissään
ajaa samaa tietä,
jossa harakka söi viime viikolla laatusuklaata,
kummallekaan ei kelpaa
kuin paras arjessaan.

Sauvakävelijät kulkevat myös ohitseni,
enkä pysähdy ennen kuin kotiovellani,
jossa minua odotat,
huomaan itsenikin olevan hyvällä tuulella,
tahdon sen sinunkin tietävän.

Viisaus rikkoo puita,
on lause,
johon en usko ollenkaan.
Kuin hyvinvoiva metsä,
sana me - tarvitsee hetkiinsä ravintonsa.

Kun voi vapaasti poimia kukkia
tai pelkästään ihailla niitä maassa.

Kun voi vapaasti lukea haluamiaan kirjoja
tai jättää joitakin hyllyyn.

Kun voi kirjoittaa runon
ja jättää sen jonnekin halutessaan.

Kun voi vapaasti avata ovia
ja sulkea itse niitä perässään.

Kun voi olla ulkona
tai sisällä itselle sovittuna aikana.

Kun voi syödä
ja nauttia ruuastaan.

Kun voi nukkua,
pelkäämättä katon romahdusta.

Kun voi vapaasti katsoa
ja ihailla näkemäänsä

Elää elämäänsä vapaana,
      sellaisena kuin se kuuluisikin olla.

Värssyn voi vääntää,
tai kyljen unessaan kääntää.

Levähtää ja hengähtää,
on mukava toisinaan painaa pää.

Ei riimiä kannata säästää,
jos hyvän voi ilmoille päästää.

Paperin täytettä ei kai saa,
jos kynättä sunnuntain huilaa.

Lisukkeeksi tulee asumistukea -
eihän niillä elä, eihän niillä elä.

Maksa niillä asuminen,
ruoka ja vaatteet,
terveys ja opinnot
sekä muutkin menot.

Eihän niillä elä, eihän niillä elä.

Entäpä sitten,
kun opintotukikuukaudet on menneet?

Eihän sitä elä, eihän sitä elä.

Raha on loppu,
myyjällä hoppu -

Täytyy saada rahat, täytyy saada rahat.

Huomenna
on saavutettava.

Tänään
on ehdittävä.

Eilen
oli oltava ajoissa.

Koko ajan,
on oltava käytettävissä.

Olen itkenyt paljon,
        lukemattomia kertoja
        lukuisissa paikoissa,
        laskemattomia kyyneleitä.

Olen elänyt
        puhtauden ja likaisuuden välissä,
        molemmissa niissä kahdessa
        ja kummankin ulkopuolella.

Olen nähnyt
        valkoisen ja mustan,
        harmaansävyjä ja eri värejä,
        tullut takaisin ja mennyt pois.

Olen itkenyt,
        nauranut ja iloinnut,
        surrut ja luullut tukehtuvani tuskaan,
        olen siltikin elänyt,
               minun, sinun ja meidänkin päivinä.

Lapsi putoaa maahan
viimeisen kerran äitinsä sylistä,
              kun maa tärähtelee.

Mitä sano isä
elämästä omille eläväisilleen,
              joka käskee pudottaa rypälepommeja.

Mitä sanoo isä
elämästä omille eläväisilleen,
             joka jakaa kunniamerkkejä.

Synny juhla ensimmäinen
 aamunkoitosta noustessa,
taivuta jalkasi aikaisin sängystä,
 nosta kätesi työntekoon,

Päivää kohti edetessä
 elämää jo ylistä.
Pakerra, aherra, paiski töitä,
 hikikarpaloitasi jo otsalle heitä.

Väsytä itsesi kilvan juosten,
 uuvuta toiset kiilaten
säilytä itsessä menestymisen taito,
 niin olet muita edellä.

Kun on aika iltaruskon
 ja yön pimeän tiellesi,
älä siitä hätkähdä
 vaan sydämenlyönneistä iloitse.

Älä siis pelkää uutta aamua,
 tiedät jo pystyvän parempaan,
kun olet yön nukkunut
 pari-kolme tuntia unta nähnyt.

Onniko muiden ehdoilla?
 Saavutettu on satumainen,
sitä peliä en minä leiki,
 vaan ilon tahdon muillekin.

Vapauta itsesi,
vallankumous kello 16 alkaen.

Jos olet estynyt,
ilmoita hyvissä ajoin.

Pekka, Mika, Tommi ja Riina

Sopimaton papattimaton sytyttäminen
tapahtui eri aikaan kuin yön tunteina,
mukana Pekan kanssa olivat Mika, Tommi ja Riina.

Keltaisten papattien paukkuessa
he miettivät sitä,
miksi nämä eivät ole sinisiä.

Tuon kaverijoukon velmuilut
voidaan jakaa kolmeen pääryhmään
1) Käytännön pilat
2) Jätteen uudelleen käsittely
3) Naapurin tädin säikyttely

Jos tiedät heistä jotain,
ota yhteys lähimpään verotarkastajaan,
että heille saadaan mätkyt ensi verotukseen:
Huomenna verotoimisto on jälleen virka-aikaan auki.

--------------------------------------------------------

Hassan ja Jussi

Isäpuoli Hassan vei Jussin bingoon,
huomattuaan Euroopan lumon,
ei pelännyt enää sinisiä verhojakaan

Poikien yhteisenä haaveena
oli voitto ratkaista,
kun emäntä huutaa tiskin takaa
numeron kolmetoista.

Isäpuoli näet opetti,
on hyvä uskoa tilastoihin ja työntekoon,
voit voittaa silloin eniten.

Huomenna on päivä jälleen,
nousee aurinko kuten ennenkin
ja voit löytää heidät bingosta,
kun kello kaksi käy – tik tak, tik tak.

Voidaan aika tämä jakaa
ja kahvit ryypästä,
siinä samalla myös kuulumiset vaihtaa
- kertoa kun naiset pompottaa
ja elämä satuttaa.

--------------------------------------------------------

 Tähtitieteilijä, sinä ja minä

Tulee nainen reilu kaksikymppinen,
tuo kaverini vastaan minua -
Olen kasvanut jo yli kaiken sen,
jota neuvolassa ennustettiin
ja niinpä näkyy lyijykynän viiru
kotonani sadanseitsemänkymmenen sentin korkeudessa.

Hän ei ole kohdannut
tätä tähtitieteilijää aiemmin,
joka seurassani liikkuu tänään
ja kuitenkin päättää hänelle tunnustaa,
ettei tunne muita tähdistöjä
kuin Otavan ainoastaan.

Hän vertaa sinua Britney Spearsiin,
osuen naulan kantaan siinä ainakin.
Laululla saisi miljoonat pyörimään,
et tuottajaa tänäänkään löytänyt,
joka englantia suostuu kuuntelemaan.
Siksi pullakahville kolmestaan mennään,
tuohon keskikaupungin kulmakahvilaan.

Onnellisuuden onnenpyörästä katsotaan säätöjä,
luullaan muutoksen olevan hallittavissa
ilta muuttuu yöksi,
kun samaan aikaan voileipä muuttuu,
yhdeksi täydelliseksi palaksi paratiisista.

Ilta muuttuu yöksi,
siniharmaa muuttuu tummentuvaksi mustaksi
sävyt toisensa jälkeen menevät rikki -
minä en tiedä, mitä on varmuus,
         jonka eteen moni laittaisi rastin ruutuun.

Se on laitettu ennenkin
toukokuun kuudestoista päivä -
ja jossain vaiheessa
muste haihtuu paperista,
ettei mikään ole pysyvää.

Västäräkki lentää tasan niin pitkään,
        kun joku pysäyttävä tekijä
        kytkee sanan turvallisuus turvattomuus asentoon,
niin ihminenkin on pisaroista koottu,
  palasista murenemaan saatettu yllättävällä hetkellä.

Neljän jälkeen,
           tilastot ovat unohtuneet.

Todellisuudessa työttömät kohtaavat toisiaan,
                        viisi minuuttia kestää
                        pitempään kuin yksikään uskaltaa kuvitella,
teepussi synnyttää veden kanssa juotavan juoman.

Ennen meillä oli elämä,
          josta oltiin kiinnostuneita:
                  Tänään numerot eivät koostu tunnistettavista loppuosista.

+16 puolipilvistä kello 19,
neljä täytettä
ja viides elämästä.

Minä en tiedä,
miksi aurinko laskee länteen.

Minä en tiedä,
miksi hyvät päivät unohtuvat?

Kolme,
  kaksi,
   yksi
      ja sen jälkeen juhlitaan.

Olosuhteita
näkyy olevan kahdenlaisia
ja sen tietävät etenkin syöksylaskijat,
80-luvulta muistan, että menestyjät lauloivat:
           aurinko laskee selkäsi taa.

Tänään kuusi aamurintiikeriä
           ärjyvät kohden määränpäätä,
seuraan sivusta kysyen:
           "Kenelle kuuluu huominen?"

Olen tullut tänne vesisateesta,
      kaktukset ovat edelleen piikikkäitä,
        kaipaan linjalle kahdeksan -
matkalle Otto Karhin pysäkiltä kotiin.

           Olen mitä olen,
matkojen päästä kotoa tänne
            ja täältä takaisin,
             uusi aika on lähempänä.

      Rauha on minulle vapaus,
joka lämmittää kuin vohvelirauta.
      Sillä siellä olet sinä,
siellä minäkin voin olla -
         yksi eksynytkin amurintiikereistä.

(Onnittelut luokkakavereilleni ja itselleni tämän päiväisen valmistumisen johdosta!)

Tule muutoksen aika,
tule kevät
riennä luoksemme valoksi,
riennä meitä kohti,
           jotta voidaan aikaa kutsua onneksi,
           jotta voidaan viettää juhlahetki.

Tule muutoksen aika,
tule kevät
anna kukkasten kasvaa,
           täyttää maa -
jotta se näyttäisi esimerkin,
            kantamaan meitä eteenpäin.

Otan vastaan tämän ajan,
           otan kevään syliini
ja katson, kuinka tämä aika
           antaa palkinnon meille -
me muistamme tämän hetken,
me jaamme sen yhdessä.

Otan vastaan tämän ajan,
           en huomista karkuun juokse,
           en ketään enkä mitään -
vaan sanon:
           otan rohkeasti sinut mukaan,
                       sinut, elämäni.

Tässä samassa ajassa,
voisi soittaa hyvälle ystävälle,
       käyttää aikaa yhteydenpitoon.

Karamellipussissa on uudenlainen teksti
 kuin hyvin valmistetussa runossa,
unohtaen maininnan vaarantavista terveysvaikutuksista.

Punainen linja,
olkaa hyvä.

Katsokaa tarkkaan eteenpäin,
välttäkää turhaan iloisia katseita.

Teidät tutkitaan joka tapauksessa -
selviytyäkseen elämästä on hyvä tietää seuraavaa:

Silakka kutee näin toukokuun aikana.

 Aamua
  aamupäivää
   hyvää päivää
 iltapäivää
iltaa
 huonoa päivää
  yötä
 aamuyötä
elämää.

 Tänään
en ole riistettynä.

             Vappuna,
runoilija valitsee sanansa vapaana.

Kädet ovat irti,
          kenenkään kahleista.

Aamun avauspuheeni
            koostuu kahdesta kirosanasta.

Jatkuu kysymykseen:
Soiko tämä herättyäni?

Reilu puoli tuntia myöhemmin
        on ohjelmassa seuraavaa:

                              Ylösnousemus
                              Peseytyminen
                              Päättyvät maistiaiset

Alle viisi minuuttia jossain vaiheessa aikaa,
ulkona havaitsen näkemäni tuullensuunnan
-1,
pyöräilen varttitunnin itään päin.

Odotan jo vappua,
 työläisen, minunkin,
     vapaapäivää.

  Lehti jää lukematta,
aamu jatkuu päivän aikaan.

Minulla menee
             erittäin hyvin
         x  hyvin 
             ihan hyvin 
             välillä hyvin, välillä huonommin
             jotenkin
            eipä ole kehumista
            päin helvettiä

Väkivalta uhkaa
 meitä jokaista 
  väreissä,

joissa sävyt ovat määritelty.

 Menen ja menen -
tämä elämä ei pysäytä,
kun kukaan ei kysy mitään

vai onko sittenkin
aikaa ihmiselle,
jolla kyyneleet valuvat poskelle
ja jonka suru täyttää kokonaan.

Miten lasketaan elämä
87-vuotiaan dementoituneen
vai tarvitseeko
taivuttaa yhtälöt ihmisyyden tiellä?

Kysyykö elämä vain saavutuksia,
menestystä, voittoja, onnistumisia,
hurraahuudoista kuuluvimpia.

Oikeita sanoja,

oikean ihmisen -

oikeaan mieleen,

vasemmalla olevaan sydämeen saakka.

Kadulta kantautuu ääni ja melske,

siellä on menossa aatteiden taisto -

i h a n  s a m a - sanoo ministeri,

joka on suojassa muurien takana.

Poliisi jahtaa

hippiä

punkkaria

anarkistia

aktivistia

sosialistia

vasemmistolaista

maahanmuuttajaa

sivaria

totaalia

vammaista

sairasta

tervettä

työtöntä

työläistä

kaupunkilaista

maaltakin tulevaa

opiskelijaa

eläkeläistä

nuorta

keski-ikäistä

Poliisi jahtaa,

ketä meitä onkaan?

Poliisi jahtaa poliisitoveria laitoksella.

Kuka kieltää päätökset nämä,

joilla lyödään valtaa -

kansan tämän,

nostetaan punalippu jälleen korkealle.

Sydämeen ääntä

mieleen osoitus

järjen tuote -

lue riimini ihmiseltä ihmiselle.

Liikkeessä mukana,

liikkeessä vasemmiston –

ilmasto vapaaksi pakokaasusta.

Kulje rohkeasti talosta taloon,

levitä sanaa ja aatteen paloa.

Se on myös sinulle oleva juhlapäivä.
Naiseuden vahvoja puolia
 älä häpeä.

Iloitse joukossa muiden kanssa,
            kaikkea hyvää.