Olinpas tänään joululahjaostoksilla. Avopuolisoni kanssa kävin kiertelemässä ja mitä sieltä tarttuikaan tonttujen haaviin, sitä en voi tietenkään paljastaa. Ihmeen vähän aikaa jouduimme loppujen lopuksi jonottamaan, enkä laittaisi tästä paljoakaan edes valitsemiemme liikkeiden piikkiin. Hyvillä mielin näet joululahjoja ostettiin kaikesta minun jouluun kohdistuvasta kritiikistä huolimatta. Onnistuttiin näet tekemään jollain perusteella katsottuna myös eettisesti kestäviä lahjoja.

Tämän päivän Kalevassa on ollut Jarin pilapiirros kannataa mielestäni kaikkien nähdä näin joulun aikaan.

Mitä muuta kertoisin? Opiskelut ovat tältä lukukaudelta ohi, joululoma alkoi. Viimeinenkin koulupäivä oli silti mukava, syötiin riisipuuroa ja julkaistiin verkkolehti.

Ja sitten muutama siteeraus saamistani vastauksista eri kansanedustajilta eiliseen runotervehdykseeni
(tällä hetkellä olen saanut 14 vastausta)...

"Kiitos Harri ajatuksia herättävästä runosta."

"Terve Harri! Lähdetkö KD:n ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Sinussa on sopivasti särmää."

"Hei, kiitos runosta ja on se niin älytöntä, kun ihmisistä ei pidetä huolta, vaan tuloerot kasvaa ja hallitus ei anna rahaa perusturvan parantamiseksi, Suomessa on jo 600 000 köyhää."

"Hei, Ja kiitos tästä tervehdyksestä. Toivotaanpa tulevalta vuodelta, että
työttömyysaste Oulussakin vielä laskee entisestään."

"Huomenta, kiitos kosketuksesta! Parempaa rauhallisen joulun jälkeisenä aikana!"

"Kiitos runotervehdyksestä."

"Terve Harri! Kiitos viestistäsi. Ymmärrän tuskastumisesi, toivottavasti löydät töitä ensi vuonna tai pääset haluamaasi koulutukseen."

Kävin puolisen tuntia yli vuorokauden aikana junalla Helsingissä Walkersin ABC-päätösseminaarissa ja sieltä takaisin tulemassa. Ennen seminaariin menoa kävin Hakaniemessä kuitenkin Interfennica -divarissa, josta melkein aina löytyy jotain. Runokirjoista kerron myöhemmin, mutta varsinainen superlöytö oli kahden euron hintaan alla oleva teos.

Kirjan Otava on julkaissut vuonna 1944.

Nyt olen matkasta väsyneenä taas kotona.

Kuvia on käsitelty jonkin verran

Taivalkoskelta, läheltä Ooka-Stoppia

Taivalkoskelta, läheltä Ooka-Stoppia

Oijusluoma, Kuusamo

Oijusluoma, Kuusamo

Oijusluoma, Kuusamo

Partiolaisten maja, Oijusluoma, Kuusamo

Palatessa, kodin läheisellä bussipysäkillä

Sukupuoli ei todellakaan ole joko-tai -kysymys vaan paljon laaja-alaisempi onneksi. Kun syötte porkkanoita tai lenkkimakkaraa, kummasta päästä aloitatte syömisen? 

Helsingin Sanomien sukupuolitesti on varsin suppea, mutta teinpä sen silti... :)

Tämä piti jo tehdä eilisen puolella, mutta jäi erinäisten syiden takia -
siksi eilisen bloggaus jäi ainoastaan siihen runoon, kuten tämäkin jää tälle päiväle.

Tänään on ollut koulusta vapaapäivä, mutta se ei tietenkään tarkoita, että koulu sulkeutuisi mielestä. Jossain määrin asiahan on jopa päinvastoin, kun tehtäviäkin pitäisi tehdä. Kävin tänään myös koululla, kovien kustannusten takia kävin riemumielin siellä syömässä. Ruoka sattui olemaan myös minulle maukasta, joten ähkyyn syöminen ei ollut tällä kertaa mielestäni ollenkaan huono ratkaisu.

Ruokapöydässä näin myös kolme muutakin luokkalaistamme. Keskustelimme uusimmasta James Bondista, elokuva on kuulemma saanut paljon kehuja. Itse katson lähinnä ns. kieliposkella Jamesin elämästä kertovia elokuvia. Toki puhuimme myös kouluasioista jonkin verran.

Huomenna alkaisi miesten superpesiksen finaalit ja ilolla niitäkin odotan, kun vastakkain ovat Sotkamon Jymy ja Hyvinkään Tahko. Suoranaisesta laiskuudesta johtuen en jaksa  analysoida paria tässä vaiheessa ainakaan vielä ollenkaan. Muuten tuli tänään käytyä veljelläni kylässä ja muutamassa kaupassa ruokaa ostamassa sekä Alivaltiosihteerin uusin kirja.

Päivän aikana juodut kahvikupit: 2
Päivän aikana kohtaamani kaupunginvaltuutetut: Paula Grekelä (Vas.) ja Tytti Tuppurainen (SDP)
Päivän aikana kuultu toteamus: Mansikat eivät maistu enää samalta kuin lapsena.
Aukea.nettiin päivän aikana antamani pisteet: 38

Päivän aikana AC Oulun tekemät maalit: 2 (Konate molemmat, FC Haka jäi nollille)
Päivän aikana ostettujen Mr. Bean -dvd:iden lukumäärä: 3
Päivän aikana Sotkamon Jymyn saalistamat sarjapisteet: 3
Päivän aikana ostettujen rönttösten lukumäärä: 4

   
Annos A: Juustopastaa, tonnikalaa, 
salaattia, ananasta sekä tomaattia.    

Annos B: Juustopastaa, kaslerlihaa, 
kananmunia sekä herkkusieniä.

Eilen yllätin avopuolisoni kaksi kertaa ruokailun merkeissä. Ensimmäinen yllätykseni koski oman aamupalani jälkiruokaa, jonka esittelin täällä jo eilen. Illalla tein hänelle sitä vastoin tonnikalakasvistortilloita pari kappaletta. Resepti voi mennä vaikkapa noin:

1. Ota kaapista kaksi tortillaa ja lämmitä ne lautasen päällä täydellä teholla niitä mikroaaltouunisssa minuutin verran. Jos sinulla ei ole kahta minuuttia aikaa ruoanlaittoon, älä lue tätä ohjetta tästä eteenpäin.
2. Avaa edellä olevan minuutin aikana tonnikalapurkki.
3. Keitä keittojuureksia pussissa olevan ohjeen mukaisesti. Itselläni sattui pakastimessa olemaan keittojuurespussi, jossa oli kukkakaalta, parsakaalta, porkkanoita sekä herneitä. Yleensä tähän menee kiehumisen jälkeen menee aikaa alle viisi minuuttia.
4. Leikkaa kasviksia, kuten esimerkiksi paprikaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Jos paprika on värikästä, se katsotaan eduksi. Ruuasta tulee huomaamatta värikästä.
5. Laita kasvikset ja juurekset tortillan väliin, jonka jälkeen voit laittaa päälle tonnikalaa.

Ruuan valmistuttua mene kauas mahdollisesta kumppanista, koska tortillan täytteet valuvat helposti pois lautaselta ja se ei aina ole niin kivaa. Jos kaikki menee hyvin, kumppani hymyilee ruuan syötyään ja on illan iloinen seurassasi. Omalla kohdallani tulos tuotti keskiarvon edellä mainituista. Aluksi oli hyväntuulisuutta, mutta myöhemmin myös itsestäni johtuvista syistä tuli vähän äänekkäämpääkin keskustelua. Kaikesta huolimatta toivotan hyvää juhannuksen aikaa blogini lukijoille, sillä huomenna lähdemme viikonlopuksi Kainuuseen enkä takaa siitä, että blogiini tulisi kuulumisia viikonvaihteessa vielä.

Tällainen ilmiö oli valitettavasti havaittavissa
ihan kotipihalla. Roska-astialle tavaroiden
vieminen vaatii näemmä viitseliäisyyttä nykyisin.

Linkki: Oulun jätehuolto

Lisätietoa
Huutomerkki ry.:n kesätapahtumat (Pohjois-Suomen alueella)
Oulun kauppatori Wikipediassa
Oulun kesätapahtumat

Tänään tein päivän pikareissun
ystäväperheen luokse Pietarsaareen.
Matka meni kertakaikkiaan mainiosti.

Aamu alkoi heräämisellä tasan kello 6:53, ja totesin heti avopuolisolleni viereen – olen nukkunut ponniin, voi ei. Kiireellä vessaan aamupesulle ja samalla vauhdilla puhelimeen. Soitto pomolle, etten ole aiemmin herännyt vielä ja tulen heti ruisleipää syötyäni. Töissä olisi tiukka paikka edessä, sillä minun ammattitutkintoa koskevat näytöt arvioitaisiin.

Töissä meni vauhdikkaasti, asiakkaita ja töitä riitti – kumpiakin paljon. Työpäivä oli monipuolinen ja kahdelta aloimme jo palaveeraamaan näyttöjen kanssa. Sain hyvää palautetta, joten siitä olikin potkua päivän jatkoon.

Walkersin hommia oli jälleen luvassa. Ensin pieniä tarjoiulutarpeita kaupasta, koska meillä on huomenna Oulun Walkers-toiminnan 10-vuotisjuhlat ja kävimme hakemassa täytekakun, joten pikku hiljaa alkaa olemaan huomista varten kaikki jo kunnossa.

Tämän jälkeen menin käymään yhdessä ruokapaikassa, jossa tapasin Huutomerkki ry.:stä pari jäsentä sekä runoilija Jouni Tossavaisen, Pohjois-Savosta eli Kuopiosta. Menin sinne siksi, että halusin omiin Tossavaisen kirjoihin omistuskirjoituksen. Niitä olikin kuusi kaiken kaikkiaan. Hän lahjoitti minulle myös novellikokoelmansa: ”Kylmä maraton”.

Päiväni jatkui bussimatkalla työpaikkani lähelle. Matkan aikana kuuntelin radiosta Suomen ja Ukrainan jääkiekko-ottelua. Moskovan MM-kisat ovat siis lähteneet käyntiin. Suomi voitti kyseisen ottelun 5-0. Myöhemmin illalla Suomen lohkossa isäntämaa Venäjä voitti Tanskan peräti 9-1. Muut päivän ottelut olivat USA-Itävalta 6-2 ja Tsekki-Valko-Venäjä 8-2. Suuret ovat siis ilmeisesti suuria, kuten Tapio Suominen kisastudiosta ehti jo muutamaan kertaan toteamaan. Omia suosikkeja ovat Suomi ja Tsekki, joten hyvin meni sielläkin. Eräs ystäväni on tällä hetkellä Prahassa häämatkalla ja hän on tekstiviestillä kysellyt leijonien joukkuetta. Lähetin hänelle sen sähköpostilla hotellin respaan englannin kielellä, kun äätön ja öötön kone voi sotkea suomenkielisen tekstin sekavaksi. Oli varsin hauskaa kirjoittaa suomalaiselle kaverille kirje englanniksi.

Pyöräilin sitten kotiin. Se oli päivän ainoa miinus. Kauhea vastatuuli ja tuntui, etten pääse ollenkaan eteenpäin. Kaupasta hain sitä ennen yhtä ja toista hyvää, koska halusin palkita avopuolisoni ja itseni. Luvassa oli lohta, makaroonia ja parsakaalta. Voiko parempaa enää olla? Myönnetään, sinihomejuusto olisi kruunannut. Sitä en kuitenkaan ostanut.

Kotona odotti jääkiekko-ottelu, edellä mainittu hyvä ruoka, siman pullotus ja toinen jääkiekko-ottelu. Tällaisista asioista minä siis nautin. Kaikki nämä pystyin saavuttamaan kotikaupungissa. Nyt alan kokoamaan Walkersin 10-vuotisjuhlille vielä viimeistä asiaa eli valokuva-albumia. Ennen ruokailua avopuolisni oli jo työstänyt leikekirjaa.

Työpäivän jälkeen olikin luvassa kotiin tulo, parin puhelun selvittäminen ja avopuolisolleni noin viisi kertaa soittaminen, kunnes sain hänet kiinni. En muistanut hänen menoaan, joten siksi tuli niin usein soitettua.

Sen jälkeen piti lähteä yhteiselle menolle kaupungille päin, josta tulimmekin pikapuoliin takaisin. Söimme sitten moniviljapatonkeja ja kalapuikkoja ja jälkiruuaksi unelmatorttua. Muuten ollaan otettu koti-iltaa rennohkosti.

Suomessa on ensimmäinen puolustusministeri, joka on ottanut avoimesti kantaa Nato-jäsenyyden puolesta. Elisabeth Rehnkään ei sanonut asiaa suoraan, vaikka rivien välistä sellaista saattoikin lukea aikanaan. Askaruttaa kovasti se, että joku haluaa Suomesta väkisin tehdä sotilasliiton jäsenen ja edistää siten sitä, että Suomestakin on tulee osa heräksti sotareissuille lähtevää liittoutumaa. Toivottavasti eduskunnnassa on riittävästi puolustuministeri Jyri Häkämiestä fiksumpia. Tätä itse asiassa sivuttaen totean, että viime vuonna kuollut mummoni olisi tänään täyttänyt 96-vuotta eikä missään vaiheessa kasvattanut meitä lapsenlapsia näkemään omaa maata ylivertaisena kansakuntana muita maita kohtaan ja opetti paljon siitä, kuinka samanarvoisia ihmiset toisiimme nähden ollaan. Siitä voisi kokoomuslainen ministerimmekin jotain oppia ottaa. "Häkämiehestä hallitus pahenee", voisinkin oikeastaan elämäni mittaisella kokemuksella todeta. Ei ollut kummempi Kari Häkämieskään.

Töissä meni päivä varsin nopeasti, jonka huomasi viimeistään siitä, että pukuhuoneeseen menin kymmenisen minuuttia työaikani jälkeen. Tämän jälkeen istahdin juomaan kahvit, kävin ostoksilla niin kaupassa kuin postissa. Sen jälkeen pyöräilin kotiin. Matkalla olikin kaksitoista astetta lämpimämpää kuin aamulla. Kotona söimme avopuolisoni kanssa ranskalaisia ja punajuuripihvejä, jonka jälkeen lähdimme käymään yliopistolla. Kävimme siellä Walkers-asioilla yliopistopainolla ja kirjakaupassa. Lisäksi kävimme vielä ennen lähtöä kahvilla, tai minä join kahvia. Avopuolisoni ei näet juo kahvia ja hän joi kaakaon. Aina kaakaohetkestä, jossa olen itse jotenkin osallisena tulee mieleeni Martti Servon huikea biisi: "Ufo tarjosi kaakaon".

Lähdimme sitten bussiin, hän meni kaupunkiin kokoukseen ja minä toistamiseen tälle päivälle jo postiin. Postista tultuani tulin tekemään kotiin koulutehtäviä, niitä onkin aika lailla. Katsoin myös äsken vähän aikaa Jokerit-Kärpät -finaaliottelua. Se päättyi harmikseni Kärpille. Olen näet niitä oululaisia, jotka eivät voi sietää Kärppiä. Voin ilokseni kertoa, että meitä on muitakin. Itselleni kahden raharikkaan osakeyhtiön välinen firmapuulaakiliigafinaali on pahin mahdollinen vaihtoehto, joten odotankin mielellään MM-kisoja. Tänään olikin lööpissä Ville Peltosen putkareissu Miamissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että leijonien päävalmentaja Erkka Westerlund haluaa Villen jälleen kaatamaan Ruotsia ja muita. Toivon mukaan tämä onnistuu. Mikähän lienee asian todellinen tausta lööppien sijaan? Sitä kysyi tänään myös Westerlund. Oma toive olisi, että Tomek Valtonen ainakin valittaisiin edustamaan Suomea, mikäli Jarkko Ruutu ei pääse työkiireiltään. Tykkään näet pelaajien tyylistä, jotka hämmentää niin oman kuin vastustajan joukkueen peliä, mutta kuitenkin osaavat myös pelata. Samanlainen taisin olla itsekin jalkapallossa takavuosina koulussa ja Utajärven Urheilijoiden B-junioreissa (suurin tappio Jormuan Tarmolle 0-24, tein kaksi maalia).

Itse asiassa sanoin äsken avopuolisolleni konetta vallatessa, että menen tekemään koulutehtäviä. Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän blogin ensin. Nyt laitan tämän tekstin tähän blogiini ja sitten alan miettiä vielä kouluhommia.

On olemassa muitakin esimerkkejä siitä, että ihmiselle kirjoitetaan eri mittaisia työsuhteita tietämättä ollenkaan, millainen on jatkuvuus. Tämä epävarmuus pidetään yllä usein viimeiseen viikkoon tai jopa viimeisiin päiviin saakka. Siitä on seurauksena se, että elämää ei voida rakentaa pitkälle eteenpäin. Otetaanko asuntolaina, vietetäänkö millainen loma vai syödäänkö ennen töiden päättymistä millaista ruokaa vai joutuuko laskemaan senttien riittämistä myös työttömyysjakson alkuun, kun päivärahojen tuleminen ei ole Kelan tai Ammattiliiton ansiosidonnaisesta kassasta vaan yksinkertaisesti niin nopeaa, että lomake postiin ja lomakkeen vastaanottaja leimaa kaavakkeen hyväksytysti jne. ? Siellä on jonot, koska maassamme on työttömiä kaiken kaikkiaan ainakin nelisensataa tuhatta, kun ottaa huomioon tilastoista toistaiseksisiivotut mukaan.

Viime vuosikymmenellä vakituisia työsuhteita oli uusista työsuhteista alle kymmenen prosenttia. 1970-luvun aikana uusista työpaikoista vakituisia työsuhteita uusista oli kolmisenkymmentä prosenttia ja 1950-luvulla sotien jälkeen noin 80%:a. Ammattiyhdistysliikkeen tulisikin mielestäni vahvemmin painottaa työstaisteluissa tukensa epäsäännöllisiin työsuhteisiin, vai onko kyseessä ainoastaan ay-liikkeen halu kerätä jäsenmaksuja? Pätkätöissä olevat ovat heikoimmissa asemassa ja pätkätyöt ovat tulleet etenkin naisvaltaisille aloille. Miesjohtoiset vahvat liitot sitä vastoin pystyvät aika hyvin käyttämään neuvotteluissa eri keinoja. Uskon, että näihin asioihin keskitetty tuloratkaisu on kuitenkin oikea, mutta millaisin tavoitteisin? Sitä tulee koko ay-kentän tarkoin miettiä. Voidaankin miettiä mielestäni hyvin aiheellisesti sitä, kenen puolella ay-liike on ollut SDP-vetoisine liittoineen? Onko Heinäluoma sittenkään niin kallellaan SAK:n pääkonttorin suuntaan kuin väitetään?

Tänään julkaistussa tutkimuksessa on seurattu 2000-luvun taitteessa eli 1998-2002 65000:a työntekijää ja mitä lyhyempi työsuhde, sen todennäköisempää on mielialalääkkeiden käyttö. Lääkkeiden käyttö on yleisempää tukityöllistetyillä pitkäaikaistyöttömillä. Kyseiseen tutkimukseen on muun muassa osallistuneet Kela, Stakes ja Työterveyslaitos. Tämä lääkkeiden käyttöhän selittyy lääkäripalvelujen sijaan varmaankin suurelta osin koeajoilla eli koeaikoina, kun nykyisin ei saa käytännössä sairaslomalle jäädä, sillä ihminen voidaan sysätä pois hyvin vaivattomasti työpaikasta. Kyseiseen Suomessahan on muutenkin todella huono irtisanomissuoja Euroopan Unionin mittapuulla ainakin mitattuna.

Lisätietoa pätkätyötutkimuksesta

Työnantajien ja suuryhtiöiden osakkeen omistaiien on aika ottaa myös osansa yhteiskuntavastuusta, eikä vaan tuijottaa tehokkuuutta. Enkä usko, että monikansallisen pääoman yleistyessä Suomessa asiat yhtään tästä paranevat. Silloin kapitalistin on usein tänne kauas kuitenkin varsin kasvoton. Työtön, opiskelija ja työntekijäosapuoli on ollut liian kiltti viimeiset 1990-luvun alusta näihin päiviin. Lisäksi nykypäivänä on olemassa kaiken maailman työkokeiluja, työharjoittelujaksoja yms., joilla pidetään yllä orjapalkkahintatasoa työelämän alkupäässä kulkeville. Ammattiyhdistyspuolella voitaisiin tässäkin asiassa kehittää valistusta liitosta ja sen tehtävistä. Tarvitaan asenteen muutosta eikä nöyristelyä päätöksiä tekevissä neuvottelupöydissä. Yllä olevin miettein otsikko on mielestäni vahvasti kallistumassa siihen suuntaan, että elämme pätkätyöhelvetin aikaa.

Uimahallin saunatiloissa tuli jälleen yksi ystäväni vastaan, hän oli menossa vasta uimaan ja kertoi saunassa lukeneensa jostain netissä olevasta lähteestä, että Yhdysvalloilta on vahingossa vuotanut julkisuuteen tieto, jonka mukaan ne olisivat menossa jälleen uudelle sotaretkelle. Päivämäärä olisi hieman ennen pääsiäistä yöaikaan ja kohdemaa olisi entinen Persia, nykyinen Iran. Kysymys, johon voi vastaus olla valitettavasti piankin nähtävissä. Toivotaan, että maailmalle ei lisää ole verilöylyä sodan muodossa tulossa.

Uimahallista lähdettyäni kävin nopeasti vielä kaupassa ja kävelin kotiin reilut kolme kilometriä. Nyt onkin sitten olo, että on liikkunut ristiin rastiin ja jalat on siitä johtuen aika kipeinä. Mielialani on kuitenkin hyvä.

Linkkejä:

Pysäyttäkää sota -verkosto

Helsingin sanomien maanantainen lehtijuttu: Iran varoitti Yhdysvaltoja hyökkäysaikeista

Töiden jälkeen lähdin kaupungille ja kävin ajamassa kantaparturilla partani pois. Sain sen 'kauneudenhoidon' kohtuulliseen hintaan, koska katsottiin sen olevan jatkoa viime viikon työlle eikä siitä siten peritty tällä kertaa normaalitaksaa. Taidanpa laittaa lähipäivinä tänne niin sanotut kuvat ennen ja nyt. Työ on kuitenkin asiakaspalvelua ja siinä on jotain kirjoittamattomia sääntöjä, joten 'Siperia opettaa' -keltanokkaa toimimaan nykyisen kaltaisessa asiakaspalveluympäristössä.

Illan päätteeksi odotti vielä Oulun Walkers ry:n kevätkokous ja hallituksen kokous, joten päivällä pituutta oli kotoa lähdettyä noin puoli vuorokautta. Kevätkokoukessa olikin loppujen lopuksi varsin mukava määrä ihmisiä paikalla. Sellaisiakin jäseniä, joita en varsinaisesti odottanut paikalle saapuvaksi. Lauloimmekin kokouksessa, emme siksi että kokouksessa olisi tapana vaan siksi, että yksi jäsenemme eli avopuolisoni täytti tänään vuosia.

Aamupäivä meni koneella vapaakenttää jälleen kerran opetellessa, ja sitten myöhemmin avopuolisolleni aamupalaa tehdessä. Keitin hänelle teetä, vein banaanin ja voitelin ison tomaattijuustoleivän suoraan vuoteemme lähelle.

Päivällä oli kaksi menoa avopuolisoni veljen lasta katsomaan ensi kertaa. Hän on noin kahden viikon ikäinen ja todella pieni, mutta rauhallisen tuntoinen lapsi. Ei hämmentynyt sen enempää päällä olevasta televisiosta, lähellä olevista akvaariokaloista tai muustakaan äänestä, jota me aiheutimme. Paluumatkalla käytiin myös avopuolisoni isän luona.

Kotiin pyöräiltyäni viivyin hetkisen netissä ja sen jälkeen lähdimme avopuolisoni kanssa kohti juhlia. Avopuolisoni ystävä on näet valmistunut maisteriksi. Siellä olikin varsin kivaa. Tulimme juuri kotiin. Tapasimme samoissa juhlissa myös yhden ystäväni ystävän, josta olen kuullut aiemminkin. Hän on myös kuullut minusta yhtä ja toista. Olen tuntenut kyseisen ystäväni kymmenisen vuotta, kun hän sanoin tunteneensa yhteisen ystävämme vajaat viisitoista vuotta. Niin se aika rientää. Muistan vielä varsin hyvin kyseessä olevan ystäväni kanssa ensikohtaamisen.

Töiden jälkeen lähdin uimahalliin uimaan, jossa näin ystäväni myös. Ehdimme muutaman sanan vaihtaa ja hän kutsui jälleen minua kylään. En ole ehtinyt käymään hänen luona, joten se 'jälleen' tuntuu siltä, että ensi viikolla täytyisi päästä käymään. Hän näet asuu todella lähellä.

Iltapäivällä veljeni kävi kylässä, jota en ollutkaan nähnyt vähään aikaan. Oli oikein kivaa rupatella ja vaihdella koulukuulumisia, koska molemmat ollaan opiskelijoita. Eri alalla kuitenkin. Myöhemmin iltapäivällä tuli toinen ystäväni kylään, joka on vieläkin meillä kylässä. Hänen kanssa pelasimme tietokoneella aikamme ensin NHL2005 -peliä, joka ei oikein sujunut.

Sen jälkeen aloimme katsomaan Idolsia. Yksi varma jatkoon menijä kisassa meidän mielestämme on, mutta muuten olemmekin erilaisilla linjoilla asiassa kaiketi. Itse en ole tätä suosittua ohjelmaa paljoakaan ehtinyt katsomaan. Ensimmäistä kertaa ilmeisesti katsoin kokonaan Idols-jakson ja kaiketi tulen myös katsomaan tuloslähetyksenkin alusta loppuun.

Paikalla tulin pelanneeksi nuorten kanssa myös viisi biljardiottelua eri nuorten kanssa, voitin niistä peräti kolme. Lisäksi muutaman nuoren kanssa juttelimme Walkersista ja sen varsinaisesta tehtävästä kadulla. Osa meidät siellä tunsikin ja kertoi myös muille nuorille, keitä vihreäpaitaisia aikuisia olimme? Kysyin heiltä myös sitä, että tietääköhän heidän vanhemmat Walkersista mitään? Siihen en saanut vastausta.

Kiva huomata, että juuri nuoret arvostavat meidän tekemää vapaaehtoistyötä heidän hyväksi. Nuorten antama kannustus ja kiitos työstä lämmittääkin kovasti. Keskusteltiin jonkin verran myös kaupungin palveluksessa olevien nuorisotyöntekijöiden kanssa. Keskusteluyhteys on hyvä olla, koska tehdään samaa tavoitetta kohti olevaa työtä eli pyrimme tekemään aikuisuudesta tavoittelemisen arvoista.

Kävelin vielä reippaan iltakävelyn nimissä kotiin ja siinäpä tulikin runsaan puolen tunnin kävely. Älkää kysykö, miten sellaiselle tielle lähdin? Rehellisyyden nimissä siksi, että olin myöhästynyt linja-autosta. Myönnettäköön, että täytyi myös nähdä, kuinka kauan tuollaisen kävelylenkin kulkemisessa menee myös aikaa.

Tätä ennen söimme vasta hakemiani pizzoja, koska koko päivän on ollut melko lailla touhua. Oma pizza oli tunnetusti varsin energinen ja 'raavaan miehen pizza'. Niinpä pizzassani oli kananmuna, punasipulia, kebabia, herkkusieniä, majoneesia sekä paljon juustoa. Avopuolisoni pizza sitä vastoin sisälsi tomaattia, ananasta, punasipulia, paprikaa ja kinkkua. Tätä ennen olimme yhden projektimme tiimoilta koko illan ahertaneet, josta ei tässä vaiheessa vielä sen enempää.

   
Avopuolisoni pizza                          Minun pizza

Päivä meni myös saman asian kanssa sen jälkeen, kun olin kaupungilta päässyt kotiin, jossa piti myös käydä kiertämässä asioita hoitamassa.

Se, joka kehtaa sanoa vielä tämän jälkeen, että olen energinen ja ahkera niin jätetäänpä tähän alle vielä kuva, joka kertoo mitä tein vielä noin klo 11 aamupäivällä.

Yöksi pitäisi lähteä kadulle partioimaan nuorten sekaan tai ainakin kotikaupungin nuorisoa kohtaamaan Oulun Walkersin vapaaehtoistyön toimesta. Viikko on mennyt aika joutuisasti. Alkuviikosta olin sairas, sitten oli työharjoittelupaikan saanti kevääksi ja yksi kokous. Huomenna menen joko sulkapalloilemaan tai uimaan tai en kumpaankaan. Saa nyt nähdä, asiassa on vähän vielä selviteltäviä kuvioita.

Sunnuntaina pitäisi lähteä Kajaaniin. Kaupunkiin, jonka ylisanat eivät ole minulla tässä blogissani vielä loppuneet. Kajaani on edelleen sellainen kiva pikkukaupunki, ikään kuin porttina meille oululaisille Itä-Suomeen. Sunnuntaiksi sinne on luvassa pikku pakkasta, joten siellä viihtyy hyvin. Laitan teille pari kuvaa tähän alle Kajaanista, toisen viime kesältä ja toisen tältä talvelta. 

Kuvat olen ottanut Kajaanin linnan raunioista Teppanasta päin kaupunkia kohti tullessa.

8.7.2006

20.1.2007

Päivän mieliala: Hyvä

Päivän aikana käymäni kyläreissuilla tapaamieni ihmisten lukumäärä: Kaksi

Päivän aikana asioimieni yritysten lukumäärät: Kolme

Päivän yllätys urheilussa: Suomi voitti Ruotsin jääpallon MM-kisoissa viime hetken maalilla maalein 5-4.

Päivän aikana käyttämäni onnikat: 8, 8, 4, 14, 14, 13 ja 8

Päivän rahamenot: 9,90 (kolme päivä selvisin ilman rahanmenoja, jos bussikortin käyttöä ei lasketa)

Päivän väittely: Ensimmäinen kaverini on menossa kesällä kertausharjoituksiin ja pitää sitä mielekkäänä itselleen, toinen kaverini kokisi saman asian työssä käyvälle häiritsevänä tekijänä. Itse olen reservin siviilipalvelusmies ja voisin mielelläni lähteä kertausharjoituksiin.

Päivän aikana alustavasti sovittu asia: Näkisin lapsuuteni luokkatoveria viikonloppuna, kun olen käymässä hänen kotipaikkakunnalla.

Päivän väärä fakta: Oulun Raksilassa yhden kauppaliikkeen digitaalinen lämpömittari oli näyttänyt jossain vaiheessa päivää -96 astetta lämpötilaksi. 

Päivän nettivinkki: Sadankomitea

Päivän helpotus: Huomenna on koulusta vapaapäivä

Päivän reklamaatio: Pizzeriassa tekivät väärillä täytteillä pizzan

Päivän pohdinta: Pitäisikö joskus tehdä tänne blogiin jotain vertailuja eri asioista? (Myönnettäköön, että erikoisia ideoita on jo mielessäni, joita en tietenkään tässä vaiheessa vielä kerro)

Päivän onnikkanumerot: 8, 8 ja 9.

Päivän ihmetys: illalla ei maistunut kokouksessa mustikkapiirakka

Päivän vinkki: Uinti on kuulemma ihmiselle voimavaroja antava harrastus.

Päivän adrenaliini: Eilisessä Yle TV2:n Ajankohtaisessa kakkosessa käsitelty Oulun vanhusten asemaa koskeva juttu suututtaa vieläkin. Mikä suur-Oulu pöpö kaupungin sosiaali- ja terveyspuolen virkamiesjohtoa ja kaupunginjohtoa vaivaa? Oma mummoni kuoli viime vuonna miltei vuosi sitten eli 31.1.2006 95-vuotiaana ja asia on tuoreessa muistissa. Päättäjien tulisi ottaa huomattavasti enemmän vanhuksia kunnioittavampi asenne eikä päinvastoin.

Päivän pettymys: Kaisa Variksen sijasta Kati Venäläinen valittiin murtomaahiihdon MM-kisoihin Sapporoon

Päivän nettivinkki: Globalisaatio -sivusto

Päivän lounas: pyttipannu+lihapullat

Päivän rikki mennyt esine: toistaiseksi ei vielä mitään

Päivän helpoin tietovisailukysymys lehdessä: Mikä yritys vähensi Suomessa eniten työntekijöitä viime vuonna?

Päivän mielenkiintoisin tietovisailukysymys lehdessä: Mikä on tilastojen mukaan Euroopan köyhin valtio?

Päivän kommentti: Kirjailija Jari Tervo antaa ymmärtää, että Tabermannin ja hänen ystävyys säilyy, vaikka runoilija Tommy Tabermann lähti eduskuntavaaliehdokkaaksi SDP:n listoilta eikä enää jatka uutisvuodossa. Varsin mielenkiintoista, että 'lupaus' tuli kansalaiselta mahdollisesti tulevalle päättäjälle eikä toisin päin.

Päivän kirjailijakohtaaminen: helsinkiläinen Paavo Arhinmäki (s. 1976), hän oli esittelemässä uutta kirjaansa "Punavihreä sukupolvi" Oulun kaupunginkirjastossa.

Päivän hyvä kommentti: Politiikka pitää jälleen politisoida. (Paavo Arhinmäki)

Päivän lukijakysymys,
Vesa Nenye Derbyshirestä kysyy: Miksi eineslasagne epäonnistuu aina?

Lasagnea ei kannata tehdä valmiista eineksestä vaan se kannattaa tehdä perusteellisesti itse, jos osaa. Sitä voi myös soveltaa monin tavoin. Esimerkiksi parsakaali antaa lasagneen erittäin hyvän maun, jota rohkenen suositella kaikille. Jauhelihan voi myös korvata vaikkapa kalalla ja edelleenkään ei ole maku mennyt välttämättä huonompaan suuntaan. Henkilökohtaisesti en osaa juuri tehdä lasangea, mutta hyviä neuvoja ruuan paranemiseen kyllä löytyy.

Päivän nettivinkki: http://www.ystava.fi

Työpäivä oli täyttä tohinaa itsessään ja sen jälkeen oli kiire kohti kotia. Ennen kotia piti kuitenkin käydä vaihtamassa kaupungilla bussikortti ainoastaan Oulussa käyväksi. Minulla tänään loppui seutulippu ja se jouduttiin vaihtamaan Oulu-lippuun. Seutulipun avulla pystyy matkustamaan ympäristökunnissa, mutta Oulu-lipulla ainoastaan Oulussa. Lipputoimistolla sanoivat, että on kuljettajasta kiinni, että pääsenkö tänään enää Oulun rajojen ulkopuolelle.

Kotiin päästyämme teimme nopeasti ranskalaiset jauhelihapihveillä. Minä suunnittelin pihvien takia lihatehtaalle reklamaatiota, jotka avopuolisoni oli ostanut. Mielestäni ne olivat erikoisen makuisia. Avopuolisoni taas sanoi, että ne oli harvinaisen hyvän makuisia. Niinpä se reklamaatio kuivui kokoon. Turhapa siinä on silloin pulikoida asiassa, jos toinen harvinaisen paljon samasta ruuasta.

Kiire johtui näet siitä, että meidän piti lähteä miltei saman tien pikkujouluihin. Onnikkakuskimme hyväksyi selitykseni ja pääsimme siten sujuvasti ja suunnitelmiemme mukaisesti. Matkamme näet oli naapurikuntaan. Pikkujouluissa ei ollut paljoa porukkaa. Alkujaankin oli tiedossa, että porukkaa ei ole paljoa tulossa, mutta yhdellä ihmisellä auto oli aiheuttanut päänvaivaa ja toinen vielä sairastunut. Surullisia tuollaiset vastoinkäymiset. Lääkkeet ovat kalliita ja samoin autot, ihan kuin ihmisillä ei olisi menoja joulukuussa muutenkin jo ennestään. Kuitenkin siellä oli mukava tunnelma. Tulimme aika vasta kotiin, avopuolisoni meni katsomaan yhtä suosikkisarjoistansa eli Greyn anatomiaa ja minä tulin tänne kirjoittamaan tätä.

Päivän politiikkaa

Suomen vankiloissa istuu tätä nykyä satakolmekymmentäkuusi elinkautisvankia, luvussa on tullut vuoden aikana tusina lisää. Mielestäni Suomessa meillä on melko hyvä vankeinhoitolaitos. Kauhea tuo sana laitos, mutta se on sen virallinen nimi. Meillä vangeille annetaan mahdollisuus kouluttaa itseään, ja sitä kautta kehittyä. Lisäksi on erinäisiä sosiaalipalveluja vankiloissa, mutta niitä ei kaiketi ole liikaa. Aika moni näet hetken vankilasta poistuttuaan palaa vielä myöhemminkin sinne.

Kokoomuksen puoluesihteeri Jaskari, tämä Harrien nimen tahraaja näyttää pääsevän kuin koira veräjästä epäillyistä syytöksistä. Tämä saa väkisin miettimään sitä, onko meillä yhdenvertainen oikeuslaitos?

Kahdeksankymmentä prosenttia koulujemme rehtoreista kritisoi liiallista työtaakkaansa. Monesti se näyttääkin varsin raskaalta, enkä siten ihmettele heidän halua vaihtaa töitään. Kuinka moni sitten on valmiita jäämään virkavapaalle muun muassa vuodeksi miettiäkseen elämäänsä muita uravaihtoehtoja? Sitä en tiedä. Rehtoreiden pahoinvointi ei voi olla näkymättä oppilaiden tai muiden koulussa työskentelevien ihmisten hyvinvoinnissa. Tämä ei ole ainoa ammattiala, jossa työhyvinvointi on heikentynyt. Suomessa on mielestäni rautaista ammattitaitoa työsuojeluasioissa, mutta silti tuntuu varsin häpeälliseltä suomalaisen työn hyvinvointi. Henkisiä vaivoja vieläkin katsotaan eri tavoin kuin ruumiin vammoja. Suomalaisen työn autuudesta ihmiselle voi olla montaakin mieltä. Se ei ole ratkaisu, että töitä siirretään kaukomaihin vaan se, että töitä jaettaisiin.

Yhdeksänkymmentäneljä prosenttia ensisynnyttäjistä valitsee äitiyspakkauksen mieluummin kuin sadanneljänkymmenen euron rahasumman. Olen itse nähnyt joitakin kertoja kyseisen pakkauksen, vaikka en ole isä ja olen vakuuttunut, että tästä mallista voisi saada hyvän vientituotteen myös muualle maailmaan. Laatu ja monipuolisuus on vanhempien mieleen pakkauksen sisällössä.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan varoittaa maailman muita maita hyökkäämästä Iraniin. Hän perustelee asiaa sillä, että maasta ei ole uhkaa eikä hän siitä toivo sellaista. Olen täysin samaa mieltä Annanin kanssa. Yhdysvallat eivät kiellä kuitenkaan tämän vaihtoehdon käyttämistä, jos Iran ei suostu länsimaiden ehtoihin. On kummallista nykyaikana, kuinka kaikkia maita yritetään valaa samaan muottiin.

Tsunamiavustuksista on BBC:n tietojen mukaan vielä puolet jakamatta. Kiina on muun muassa luvannut 300 000 000, mutta toistaiseksi vasta miljoona on mennyt kriisialueiden avustamiseen. Espanja Ranska on luvannut kymmeniä miljoonia, mutta näidenkin maiden avustuksista on lähtenyt vasta miljoona euroa.

Kymmenen jälkeen lähdimme yöjunalla sitten kotia kohti. Helsingistä meni tunti kutakuinkin ennen kuin päästiin lopulta Pasilan pohjoispuolelle, mutta matkustajat pystyivät nousemaan junaan jo aikaisemmin. Oulussa juna oli vielä puoli tuntia myöhässä. Olin sopinut työharjoittelupaikalle, että tulen junan tultua mahdollisimman pian töihin. Saman puoli tuntia olin töistäkin aika tarkasti ottaen lopulta myöhässä.

Töissä minulla ei ollut eväitä kuin viime viikolla jogurtti. Se ja keskisuuri kahvikuppi olivatkin lopulta sitten syömiseni ja juomiseni työpäivän aikana. Ihmeen hyvin niiden avulla kuitenkin selvisin päivän. En tullut edes suoraan kotiin, sovimme yhden kaverini kanssa kaupungille näkemisen ja hänen kyydillä tulin lopulta kotiin. Käytiin matkalla kaupassa ostamassa maitoa sekä kahvipullaa. Lisäksi ostin vähän myös ruokaa, jotta jotain tulisi tänään myös syötyä.

Avopuolisoni lähti melkein heti töistä tultuani runo- ja lauluiltaan toiselle puolelle kotikaupunkiamme. Tässä odotan parhaillaan häntä kotiin, lupasin tehdä meille ruokaa vielä illan päälle. Näyttää siltä, että Helsingissä käynti antoi vuoden viimeisille päiville vielä hieman virtaa ja sitä kyllä tarvitaankin. Töitä on vielä neljä päivää ja sen jälkeen on onneksi peräti neljä yhtäjaksoista vapaapäivääkin. Tuntuu ihan kivalta ajatukselta, koska en tiennyt tarkalleen joulun ajan vapaistani.

Päivän uutisia

Suomalaiset syövät lääkelaitoksen mukaan tietämättään halpatyömaissa tehtyjä lääkkeitä. Mielenkiintoinen uutinen, eikä oikein osaa sanoa, miten tähän tulisi reagoida vai tarvitseeko reagoida ollenkaan? Halpatyövoima on paha asia ainakin, lisäksi lääkelaitoksen mainitsemia alihankintamaita ovat muun muassa Turkki, Kiina ja Intia. Kahdessa viimeisessä voi olla jopa pitkät työajat ja mielestäni ammattiyhdistysliike voisi maailmalla terästää otettaan työnantajaosapuolta kohtaan, että maailmalla vallitsevia tuloeroja saataisiin pienimmiksi, koskien myös lääkebisnestä.

Huumausainerikospuolelle tulee uudistuksia vuodenvaihteen jälkeen. Törkeä huumausainerikoksen edistäminen tulee muun muassa rangaistavaksi teoksi. Tarkoitus on EU:n alueella yhtenäistää käytäntöä. Varsin hidasta on kuitenkin EU:n vaikutus, koska asiasta on sovittu jo vuoden 2004 puolella. Pitkästä aikaa kuitenkin jotain hyvääkin EU:sta, mutta tämä päivä tuo todisteita myös toisenlaisesta EU:ssa.

Aleksandr Litvinenko murhaaja kulkee vieläkin vapaana. Sitä vastoin asiassa on selvinnyt, että hänet tappoi kymmenkertainen määrä polonium 210:aa, mitä olisi tarvittu. Hintaa myrkkyannoksella on ollut noin kahdeksan miljoonaa euroa. Aika kova hinta ihmishengestä pääsemiseen, kuinkahan paljon lisäksi itse ihmishengen riistäjän saanut korvausta teostaan?

Euroopan unionissa on tehty selvitys, jonka mukaan muslimit kokevat syrjintää entistä enemmän. Syrjintää koetaan elämän perusasioissa eli asunnon tai työn hankkimisessa. Tällä hetkellä Euroopan Unionin väestöstä on 3,5%:a muslimeja, eikä he ole varmasti EU:n alueella ainoa vainottu tai epäinhimillisen kohtelun saava ihmisryhmä. Jokainen vaino on joka tapauksessa liikaa. Mielestäni sanaa vaino voidaan huoletta käyttää tällaisissa yhteyksissä.

Viimeinen uutinen on myös EU:ta koskeva uutinen on myös ikävä. Syrjintää saavat kokea EU-maissa myös homoseksuaalit. Kuitenkin EU-maista suvaitsevaisin homoseksuaaleja kohtaan on 82 prosentin voimalla Hollanti, kun mitataan homoliittojen hyväksymistä. Rutosissa vastaava luku on 71%:a, kun se toisessa pohjoismaassa Tanskassa on 69%:a Suomi pitää katajaisena kansana perää pohjoismaissa suvaitsevaisuudessaan, luvun ollessa ainoastaan 45%:a. Hävettää kansamme puolesta. Vielä pahemmin tässä ihan lähellä ovat asiat myös Latviassa ja Puolassa, Latviassa ainoastaan 12%:a väestöstä sallisi homoliitot. Suvaitsevaisuudessa on siten vielä paljon tehtävää. Asioita ja ihmisten avarakatseisuutta ei voi valitettavasti pitää itsestään selvyytenä, sitä vastoin ihmisten toisia kohtaan oleva hyväksyntä siten on todella huonoa Euroopan Unionin alueellakin.

Avopuolisoni kanssa herättiin makuuvaunusta hieman ennen Pasilaa kohtuullisen virkeinä ja huolettoman oloisena, vaikka bussiaikataulut olivat jääneet kotiin. matkan pitäisi näet jatkua Helsingin rautatieasemalta kohti Kalliota, jossa menisimme evankeliselle opistolle Vasemmistonuorten järjestämään taittokoulutukseen.

Taittokoulutuksen lomassa kävimme myös syömässä eksoottisempaa ruokaa. Ruokaa oli riittävästi ja se maistui varsin hyvältä. Ruuan tarkempaa nimeä en osaa sanoa valitettavasti kuitenkaan sanoa, mitä tarjolla ollut suussa sulava sapuska oli. Sen jälkeen palasimme vielä taittokurssille, jonka päätyttyä lähdimme yhdessä avopuolisoni ja kouluttajamme kanssa metrolla kohti Helsingin rautatieasemaa, jossa näimme ystäväni.

Menimme sitten hänen kanssaan yöksi Espoon puolelle, jossa käytiin ensin yhdellä oluella lähipubissa.  Sieltä lähdimme sitten ystävieni luokse, jonne tilasimme myös pizzaa. Alkupalaksi söimme tosin ennen pizzaa hieman salaattia sekä edellisenä päivänä tehtyä kasvislasagnea. Tämän jälkeen katsoimme jonkin viikolla olleen Simpsonien jakson nauhalta ja sitten pääsimme hetkeksi rentoutumaan saunan puolelle.

Saunassa otin avopuolisoni kanssa hiukan yhteen, jonka jälkeen itse katselin vielä toisen jakson Simpsoneita ja avopuolisoni luki aiemmin aamulla ostamaansa aikakauslehteä. Saimme kuitenkin pienen kinamme sovittua ennen nukkumaanmenoa. Heräsin kuitenkin melkein heti, koska minulla alkoi valua verta nenästä. Ikävä vaiva, joka on minua vaivannut enemmän tai vähemmän koko elämäni. Nytkin ehti olla nollakelissä, saunassa ja normaalissa asunnon lämmössä. Viime aikoina kyseinen vaiva ei ole pahemmin vaivannut onneksi. Päivän poliittisen osuuden jätän analysoimatta tältä päivältä, koska en ole jaksanut uutisia katsoa.

Urheilu-uutisista sitä vastoin lämmitti kovasti naisten kaksoisvoitto maailmancupin hiihdossa ja kaukalopallossa ihmetyttää kokeneen helsinkiläisjoukkueen Bewe Sportin tappio raumalaista UKP:ta vastaan. Ottelu oli vielä 4-0 avauserän jälkeen pääkaupunkiseudun joukkueelle. Raumalaiset pelaa oman kolmen vuoden liigajäitä kiertelykokemuksen pohjalta aika ajoin koiruuksien kera. Minkäs siinä sitten teet, jos inhimilliset tuomarit viheltelevät.

Päivä oli todella raskas ja tuntuikin hyvältä töiden jälkeen käydä rautatieasemalla. Ostin kaksi kappaletta menolippuja Helsinkiin sekä pari makuulippua. Nämä liput ovat minulle ja avopuolisolleni perjantain ja lauantain väliselle yölle. Se tuntui jollain tavalla helpottavalta raskaan viikon jälkeen, vaikka huomenna onkin vielä työpäivä ja ennalta odottaen varmaan antoisa monella tapaa sekä myös opettavainen. Näin ainakin toivon sen olevan.

Kotiin palattuani otin vajaan tunnin ettonet ja sen jälkeen lähdimme viemään muovijätteet, metallijätteet sekä lasijätteet keräyspisteelle. Sieltä menimme kohti Rajakylää, josta sitten haimme ruokapiiristä tilaamamme ruokaa. Ruokapiiri on sellainen, jossa tilataan yhteistilauksin ruokaa suoraan tuottajilta. Ne ruuat ovat lähi- sekä luomuruokaa. Tällä vältetään kohtuuttomia kuljetuskustannuksia sekä minimoidaan ympäristölle aiheutuvia haittatekijöitä. Lisätietoja lähiruuasta ja luomuruuasta on edellä olevissa linkeissä.

Kotimatkalla kävimme kuitenkin syömässä ulkona, koska molemmilla on ollut varsin raskas päivä ja emme tänään jaksaneet tehdä itse ruokaa. Molemmat pitivät ruuastaan. Avopuolisoni söin kasvispataa, joka oli todella sievästi aseteltu lautaselle. Itse söin oululaisten perinneruokaa eli pizzaa.

Kotona olemme tässä ennen saunaa siivoilleet jonkin verran ja minä kirjoittanut samalla tätä blogia. Kohta mennään saunomaan. Meillä on saunavuoro aina näin torstai-iltaisin yhdeksästä eteenpäin tunnin verran. Yhdellä kaverillani on kerrostalosaunomisen yhteydessä huikea mahdollisuus, sillä hän voi samalla käydä jopa uima-altaalla uimassa. Hänen talo tosin on rakennettu muistaakseni joskus 1960-luvulla eli on kymmenisen vuotta uudempi talo kuin tämä meidän punatiilinen.

Päivän uutisia

Ensinnäkin pahasti vaaleille haiseva uutinen Itä-Lapista. Liikenneasioista vastaava ministerimme, joka on minun listalla ollut hallituksen huonoin ministeri on pari päivää viettämässä Itä-Lapissa. Hänen mukanaan on joukkoliikenteen. Tänään aiheena on muun muassa ollut yöjunaliikenne. Koko hallituskauden jyväskyläläinen ministeri Huovinen on sanonut, että asiaan ei voida tehdä mitään. Ihmeellistä, että vajaat sata päivää ennen vaaleja koitetaan tehdä jotain hokkus pokkus -temppuja. Toki niitä vaalitemppuja on tehty ennenkin. Vasemmistoliiton itä-lappilainen kansanedustaja Markus Mustajärvi on ollut ärhäkkä asiassa jo oman työkautensa alusta asti ja hänen merkitys on suuri, mikäli asiassa jotain parempaa saadaan.

Syksyllä viljasato on ollut erinomainen. Kuiva kesä ja kosteahko syksy kuitenkin näytti saavan Suomeen ihan hyvän sadon. Ultra Bra lauloi aikanaan "Suomalainen ruoka on pahaa, älä tuhlaa siihen rahaa.". Keskustalaisia arvoja kovasti kritisoinut laulu on sikäli vanhentunut, että suomalainen työllisyys ei näytä olevan Vanhasen johtamalle puolueelle niitä tärkeimpiä arvoja.

Luonnonsuojeluliitto esittää puolueetonta tarkkailua armeijan vaikutuksista Lohtajassa olevissa hiekkadyyneillä. Vattajan alueella aiotaan laajentaa entisestään harjoituksia. Tämä alue on Suomen suurin hiekkadyynialue. Armeijaa ei siellä mielestäni kaivata, joten se voisi suosiolla perääntyä.

Lääkärivaje on Suomessa sitä luokkaa, että yhdeksän prosenttia viroista on täyttämättä. Lääkäreiden suhtautuminen itseeni on ollut pääsääntöisesti terveyskeskuksissa asiallista ja edelleen haluan terveyskeskuksissa asioida. Mielestäni olisi hyvä selvittää sitä, mitkä syyt virkojen täyttämättä jättämisiin ovat taustalla.

Päiväkotiryhmät ovat usein liian suuria. Mielestäni tällaisten tietojen julkituomisen pitäisi herätellä valtakunnan päättäjiä antamaan rahaa kunnille lisää, mutta aika välinpitämätöntä on ollut viime vuosina kuntien kehittäminen. Kaikki ihmiset halutaan tuottaviksi yksilöiksi ja samalla myös pois julkisten palveluiden piiristä. Tämä on täysin väärä kehitys. Raha ei saa olla ainoa mittari elämälle.

Aasian mittava talouskasvu on aiheuttamassa saasteitakin. Eipä ole yllättävää. Suomalaiset suuryhtiöt ovat myös siirtäneet tuotantoa Suomesta pois ja kehuvat korkeilla tuottavuutta parantavilla luvuilla. Tuottavuus ei saa mielestäni kuitenkaan olla ympäristön ehdoilla olevaa.

Seurailin siinä alkuillasta myös Ihmemies MacGyverin. Aikamoista poliittista piilopropagandaa siihen sisältyy, vaikka sinänsä Angus MacGyverin tuliaseeton asioiden ratkaisutapa on hyvä. Kuitenkin siinä on Bondien tavoin usein joku erikoisempi vihollinen, toisinaan se on poliittinen tai sitten se määritellään pahaksi ja Macgyver hyväksi maailmaa tai paikallista ongelmaa pelastaessaan.

Avopuolisoni tuli myös jossain vaiheessa kotiin, hetkeä aiemmin kaverini oli houkutellut minua pitkästä aikaa kaupungille ja innostuinkin asiasta jopa. Bussipysäkille ehdittyäni näin siellä viereisen rapun naapurin, jonka kanssa tulee aina jutusteltua pihalla nähdessä. Hänkään ei ole kaupungilla käynyt aikoihin istuskelemassa. Molemmat oltiin siten menossa kavereiden kanssa hengailemaan. Palasimme kumpikin vielä samalla bussilla kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Hän oli käynyt reggaebaarissa ja me käytiin kuuntelemassa keskustan viereisessä lähiössä karaokea. Me jouduimme kärsimään muun muassa kauheasta häpäisystä Lea Lavenin "Rotunainen" -laulua kohtaan, tosin kaverini ja hänen kaverit ei Lavenista pidä. Itse sitä vastoin pidän.

Päivän uutisia ja politiikkaa

Juice on tänään haudattu.

Vihreät ovat huolissaan maan hallituksen kyvystä huolehtia pakolaispolitiikasta ja vetoavat siihen, että sisäministeriö ei kykene auttamaan maailmalla hädässä olevia meidän kansan osalta. Tämä on totta ja olenkin samaa mieltä, että kiintiöpakolaisten määrää voitaisiin huoletta hieman nostaakin.

Yhdysvallat ja Intia ovat päättäneet ydinvoimayhteistyöstä. Ensimmäisen valtion senaatti hyväksyi asian yksimielisesti. Eipä näytä kyseistä maata häiritsevän, että maailman väkiluvulta toiseksi suurin valtio ei kuulu ydinaseita kieltävään kansainväliseen sopimukseen. Joitakin maita kohdellaan sitä vastoin kyseinen valtion taholta ihan eri tavoin.

Koulun jälkeen olikin kaupungilla asioitten hoitamista parin tuttavani kanssa, jonka jälkeen pääsin kotiin ansaitsemilleni ettoneille. Ne, jotka eivät tiedä mikä 'Ettone' on, suosittelen heille lepoa ja sen jälkeen huomaa, että ettoneilla on ihmistä piristävä vaikutus. Ettoneiden jälkeen oli aika syödä jotain, söimme avopuolisoni kanssa yrttivoipatongit erinäisillä täytteillä. Ne ovat halpoja herkkuja, joita ei tule julistaa pannaan. Tämän jälkeen lähdimme kaupungille, jossa menimme kyläilemään avopuolisoni siskon luokse.

Sen jälkeen lähdimme Huutomerkki ry.:n Muste-Klubille Cafe Milouhun, jossa julkistettiin uunituore Hallaus-lehti, joka oli jo vuorossaan neljäs. Siinä on myös minun kirjoituksiani ja sitä saa Oulussa muun muassa Nispero-kirjakahvilasta sekä Real Deal -vaatekaupasta. Huutomerkki ry. -yhdistyksenä on oululainen kirjoittajayhdistys, joka pyrkii pitämään ääntä pohjoisen kirjallisuuden puolesta. Itse esitin Ismo Torvisen runoja sekä Juice Leskisen kirjasta Jumala On "Nuorisokulttuurin alkeet". Eilisen jälkeen oli varsin mukavaa esittää välillä muidenkin tekstejä. Pidin itse niin molempien miesten runoista paljon. Lisäksi kirjoitin itse paikan päällä pari runoa.

Ensimmäinen tapahtumassa kirjoittamani runo meni näin, jonka kirjoitin Huutomerkki ry.:n puheenjohtaja Tuomo Heikkisen esittäessä Juice Leskisen muistolle Juicen hienoja tekstejä:

                            Runoilta 5.12.2006

                             Jätkä
                             Aikuinen mies
                             Poikakasvoinen
                                   
                             - Ei meille kukaan taputtanut.

                                      He lähtivät baarista
                          kesken runonlausunnan.

                                   Se oli hiljaisuus
                          Juice Leskisen muistolle.

Ja sitten päivän politiikkaa

Pääministeri ja tekstiviestillä suhteista eroaja Matti Vanhanen vaatii sisä- ja työministeriötä lopettamaan riitelynsä kiintiöpakolaisista. Matti ei kuitenkaan ota kantaa olennaiseen eli siihen, kumman puolella hän riidassa on.

Huumeidenkäyttö on Suomessa pysynyt ennallaan. Tuoreen selvityksen mukaan ikääntyminen vähentää huumeista kiinnostumista ja toisekseen nuoret ovat käyttäneet vähemmän huumeita. Huumausaineiden seurantakeskuksen mukaan jopa 12%:a maamme väestöstä on kokeillut jossain vaiheessa kannabista. Tämä on mielestäni huolestuttavaa. Toinen selvityksessä ilmenevä huolestumisen aihe on, että hoitojaksot ovat päihdehoitolaitoksissa pidentyneet. Lisäksi ongelmakäyttäjät ovat poikkeuksellisen syrjäytyneitä. Huumeidenkäyttöön liittyy myös uutinen, jonka mukaan opiskelijoiden suorituspaineet edistävät heidän taipumusta hakea apua eri piristeistä sekä lääkkeistä. Tuorein ilmiö on ylivilkkauslääkkeiden virkistyskäyttö. Tämäkään ei mielestäni ole hyvä suunta, olisikin syytä pohtia jo syitä eikä tiedottaa ainoastaan vakavista seurauksista. Lisäksi masennuslääkkeiden käyttö on johtanut siihen, että ne johtavat itsemurhayrityksiin.

Suomessa on hyväksytty EU:n perustuslaki itsenäisyyspäivän aattona äänin 125-39. Hyväksytty perustuslaki ei onneksi kuitenkaan astu koskaan voimaan, mutta silti Suomen piti saada tehdä tämä päätös. On mielestäni typerää tehdä päätöksiä, jotka eivät vaikuta mitenkään ja mihinkään. Niinpä nyt 6.joulukuuta ennen itsenäisyyden kunniaksi vietettyä juhlaa voidaan jälkeen pitää muistojuhlana.

Iltapäivällä piipahdin Oulun läänin taidetoimikunnalla, jossa sainkin hyvää palvelua ja siellä oli kiva piipahtaa nopeasti. Sen jälkeen lähdin ostamaan meidän monitoimilaitteeseen mustetta. Musteet on älyttömän hintaisia nykyisin, kun itse laitteita myydään järjettömän halvalla. Meidänkin skanneri/kopiokone/tulostin -yhdistelmä tuli kylkiäisenä nettisopimuksen kanssa ja saimme sen parilla kympillä.

Illalla oli edessä avopuolisoni kanssa pikkujoulu, tapahtuma oli päihteetön ja kokosi paikan päälle kahdeksan mukavaa ihmistä ja minut. Kyseessä oli tämän meidän nuorten parissa ennalta ehkäisevää päihdetyötä tekevän yhdistyksen pikkujoulu. Meillä oli omasta mielestäni älyttömän kivaa. Halutessaan sinne sai vielä noin kahden euron lahjan. Minun antamassani lahjassa oli euron arvoinen ristikkolehti, nuudelipussi ja ulkokynttilä. Itse sain maukkaan näköisen suklaakonvehtirasian.

Yöllä kotiin palattuamme katsoimme nauhalta lauantainpuolella vielä Big Brotherin finaalin. Nimimerkki Silke sanoi tässä yksi päivä kommentikseen tästä blogista, että se on sosiaalipornoa. En voi kiistää väitettäsi, mutta minulle se ainakin oli sellainen viihdeohjelma, että hetkeksi pystyin sen avulla rentoutumaan aina illan päätteeksi ennen höyhensaarille matkaan lähtöä. Oli siinä paljon sellaista, mistä en pidä. Voittajan nimeä en julkaise tässä, koska muutama kaveri tulee katsomaan sen vielä nauhalta meillä ja toivon, että kukaan ei sitä täällä kommentoidessaan kerro ja antaa jännityksen heille pysyä siihen saakka. He ovat olleet perjantain näet television ulottumattomissa.

Päivän politiikkaa

Kakkoseksi jäänyt presidenttiehdokkaanakin ollut Niinistön Sauli lähtee nyt ehdolle kansanedustajaksi. Uudenmaan vaalipiirissä ehdokkaaksi asettuvalle Niinistölle on mielestäni paljon parempiakin vaihtoehtoja samassa vaalipiirissä. Itselläni tulee heti mieleen useita. Rauhan alan asiantuntija Tuukka Kallas. Myös pitkäaikaisella kansanedustajalla Jaakko Laaksolla on tietoa turvallisuuspolitiikastamme. Hän on puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja. Nuoria aktiiveja Tuukan lisäksi siellä on muun muassa kaksi porvoolaista. Toinen on Vasemmistonuorten nykyinen puheenjohtaja ja sikäläinen kaupunginvaltuutettu sekä salibandymies Jussi Saramo. Toinen kauniimpaa sukupuolta oleva porvoolainen on Saila Ruuth. Sailaa en kovin hyvin tunne, mutta olen saanut hänestä määrätietoisen naisen kuvan. Oma valinta Niinistön vaalipiirissä olisi näistä esittelemistäni henkilöistä joku, mutta ei Niinistö. Kaiken kaikkiaan oli huvittavaa seurata tätä Kokoomuksen episodia Niinistön eduskuntavaaliehdokkuudesta. Alusta alkaen oli päivän selvää, että hän lähtee ehdolle ja oli varmaan suostumuksensakin siihen antanut. Oli vaan katsoneet tarkkaan ajan, koska asian julkistavat.

Iistä kotiin päin palattuani sain ystävältäni puhelun, joka sai jälleen mietteliääksi. Ystävälleni läheinen ihminen oli kuollut, joten ystäväni perheessä on suuri suru. Itse en kuollutta ehtinyt tavata kuin pari kertaa kaiketi, enkä siten oikeastaan voi muodostaa minkäänlaista käsitystä kyseisestä ihmisestä. Tietyllä tavalla asia kuitenkin koskettaa myös minua. Harvoin kuitenkaan otan ystävien suruja omaksi surukseni. Kuolema on kuitenkin aina odottamaton eikä siihen voi millään tavalla täydellisesti valmistautua.

Kotiin tulin alkuillasta ja avopuolisoni oli ilmeistä päätellen minua odottanutkin. Tein meille ruuan, lisäsin purkkihernekeittoon pakastekasviksia ja paahdettua sipulia aika paljon. Siitä tuli hyvää ja avopuolisoni sanoikin, että hernekeitto ei ole häntä koskaan pettänyt. Minun olikin helppo sanoa itsestäni hänelle samaa. Kielikuvat voivat löytyä joskus varsin mielenkiintoisista asioista, kuten tässäkin tapauksessa.

Päivän ja samalla vähän viikonlopunkin politiikkaa

Eilen politiikan taistelutantereilla oli aika lailla hiljaista, pienikokoinen kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen Mauri ehdotti tosin sähköyhtiön perustamista valtion toimesta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen kannatti asiaa tänään ja kehotti laajentamaan asiaa vesivoimankin suuntaan. Ei ollenkaan huono juttu. Martti Korhosen sanoihin onkin helppoa yhtyä, että sähkö on myös osa perusturvaamme.

Opiskelupaikat ovat päivän puheenaihe Helsingin yliopiston professori Elina Lahelman sanoissa. Naisvaltaisilla aloilla Lahelman mukaan on opiskelupaikkoja on yleensä vähemmän kuin miesvaltaisilla aloilla. Tämä johtaa sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Etenkin Oulussa akateemisella puolella tällä hetkellä on kovemmassa arvostuksessa taloustieteet sekä tekniikka. Sitä vastoin pehmeiden akateemisten alojen puolella on kovia säästöjä. Tämä on mielestäni väärin ja alojen kohdalla tuleekin kyetä tasavertaiseen kohteluun. Tämän vuoksi suhtaudun myös kriittisesti siihen, kuinka yliopistojen rahoituspohjaa tulisi laajentaa. Yksityinen tuki ei takaa tasa-arvoa siten mielestäni. Mm. Nokian edut eivät ole tutkimuspuolella ainoat, joita tulee edistää. En muuten omista Nokian kännykkää.

Ulkomailta olevien lehtitietojen mukaan Yhdysvaltojen entinen kenraali Janis Karpinski sanoo, että hänellä on todisteita entistä puolustusministeri Donald Rumsfeldia vastaan. Karpinskin esittämät todisteet ovat vahvat mielestäni, jos ne ovat paikkaansa pitävät. Niiden mukaan olisi olemassa asiakirja entisen puolustusministerin allekirjoittamana, jossa määrätään epäiltyjä vastaan käyttämään epäinhimillisiä menetelmiä. Lisäksi Saksassa on nostettu oikeusjuttu Rumsfeldia vastaan, johon Karpinski on kutsuttu todistajaksi. Toivottavasti oikeus voittaa. Jotenkin vaan tuntuu nykyaikana siltä, että onko sota ja sen aiheuttavat tragediat inhimillistä ja mahdolliset sodan sivujuonteet sen epäinhimillisempiä? Sodan aloittaminen ja sen jatkaminen on mielestäni kaikissa olosuhteissa tuomittava teko.

Koulupäivä meni varsin nopeasti, opettaja sanoi ettei tänään ole kalvosulkeisia ja se pitikin. Sitä vastoin ruokatunnilla odotti karmaiseva pettymys. Olin näet jättänyt edellisellä viikolla eväät valmiiksi itselleni ja ne olivat viety. Niinpä lähdin pettyneenä kävelemään, kävin kiertämässä pari kertaa sakkoringiksi mieltämäni ympyrän muotoisen reitin. Sakkorinki oli vaan minun kierrettävänä, vaikka yhtä lailla olisin voinut sen antaa sillä hetkellä jonkun muunkin kierrettäväksi. Koulupäivän päätyttyä kävi kuitenkin ilmi, että evääni oli vaan siirretty ja voin syödä sen maksalaatikkoni huomenna. Bussille reipasta tahtia käveltyäni päätin, että kotona haluan maukasta ruokaa. Eilen ostamani lohi saisi löytää paikkansa vatsastani. Ruokaa avopuolisoni kanssa tehdessä tuli tiskattuakin samalla. Tiski näytti suurelta, mutta selvisimme siitä kuitenkin ilman naapureita tälläkin kertaa. Kaupungissa asuessani en ole kertaakaan naapuria siihen tarvinnut, vaikka mieli on tehnyt muutaman kerran. En tietäisi näet vaihdonvälinettä, jolla voisin asian korvata takaisin.

Syönnin päälle lähdin illaksi kaupungille. Ensin oli matka Toppeliustalolle, josta hain kaverini Huovisen Saulin. Toppelius-talo on Oulussa monikulttuurinen talo, jossa suomalaiset voivat kohdata maahanmuuttajia sekä maahanmuuttajat suomalaisia tai muita maahanmuuttajia. Se on mielestäni tärkeä paikka monella tapaa. Olen itsekin joskus sinne hakenut töihin, saamatta kuitenkaan töitä sieltä. Menimme yhdessä Ravintola Tervasoihtuun, jossa oli illalla Oulun punavihreiden opiskelijoiden, Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten sekä Oulun Vihreiden nuorten järjestämä "Punkkua ja politiikkaa" -tapahtuma. Paikalla oli Vihreän liiton kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Anni Sinnemäki sekä Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja ensi vuoden vaalien kansanedustajaehdokas Silla-Mari Kakkola. En ehtinyt valitettavasti paljoa kuuntelemaan alustusta. Olin aika hermostunut oman aikatauluni takia, kun piti rientää Nuoriso- ja kulttuurikeskukselle katsomaan Oulun Ylioppilasteatterin improvisaatioteatterinäytelmää Unikki Unikorni vai korni koni.

Päivän politiikkaa ja urheilua

Kotimaasta kiukkua herättää valtion tuottavuusohjelma. Sen mukaan seuraavien neljän vuoden aikana vähennetään lähes 10 000 työpaikkaa. Tämä on häpeä Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa muutenkin todellinen työttömien määrä tilastosiivousten jälkeen on vieläkin suuri. Minä olen yksi näistä tilastosiivousten myötä olevista työttömistä. Voisin hyvin mielestäni nähdä itseni syömässä valtion maksamasta palkasta leipää, ei ole väliä, vaikka se olisi sitten kapeaa ja vähän lyhyempää. Toinen kansamme hyvinvointiamme kuvaava luku, joka tänään julkistettiin on alaikäisten määrä psykiatrisessa hoidossa. Vuonna 2004 hoidossa olevien luku oli 2787. Yhdeksän vuotta ennen tuota se oli 1131. Kumpikin luku on sellainen, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja. Ei ole vielä kuitenkaan kilkannut kellot, päättäjät ovat vaan ajaneet hoitoalaa ahtaammalle viime vuosina. Mihin asti tässä alasajossa voidaan mennä? Valitettavasti minulla ei ole mitään tuotetta lahjoittaa oikein tai väärin kommentoiden kesken.

Ulkomailla hälyttävää löytyy myös terveydenhoitopuolelta. Intiassa on tuoreiden tietojen mukaan 5,7 miljoonaa HIV-potilasta. Luvun pelätään kasvavan kolminkertaiseksi viimeistään kymmenen vuoden sisällä. Ehkäisytietous täytyy saada myös miesten tajuamaan ja tietotaitoa asiasta lisääntymään. Tähän olisi havahduttava kaikkialla maailmassa, myös Vatikaanissa. Toinen ulkomailta tuleva asia on, että Yhdysvallat epäilevät Iranissa kehitettävän biologisia aseita. Epäily kuulostaa yhtä vahvalta kuin aikanaan Irakin joukkotuhoaseet. Niitä ei löytynyt, saa nähdä mitä entisten kullankaivajien innoittama maa nyt etsintäretkiltään löytää?

Sitten vielä yksi ikävä uutinen, että tätä päivää ei voisi pessimistisemmin blogiin kirjoittaa. Riippumaton tutkimuslaitos nimeltä Oxford Research Group Isosta-Britanniasta arvioi, että sodat niin Irakissa kuin Afganistanissa voivat kestää yli kolmekymmentä vuotta. Selvityksen mukaan Persianlahden öljyvarat ovat niin mittavat, että sen mukaan Yhdysvallat eivät voisi sieltä päin joukkoineen poistua. Toinen todettava asia selvityksessä on, että poliittiset muutokset Atlantin takana eivät olisi merkitykselliseltään niin suuria. Näin Suomessa, Oulussa ja maailmalla täällä tänään. Lohduttavatko Teemu Selänteen viisi syöttöpistettä Anaheim Mighty Ducksin voitto-ottelussa Phoenix Coyotesia vastaankaan? Ei lohduta, ei ainakaan maailman ehkä suurinta jääkiekkoilijalegenda Wayne Gretzkyä, vierasjoukkueen nykyistä päävalmentajaa.

Aikaisin aamusta lähdin jo tulevan kansanedustajaehdokkaani kanssa kohti Haukipudasta, jossa olivat Haukipudas-päivät. Siellä olikin paljon ihmisiä ja tapasin muita vasemmistolaisia sekä tätini hänen miehensä kanssa. Sukulaiskuulemiset jäivät tällä kertaa vähemmälle, mutta muuten tapahtuma oli varsin antoisa. Ehdin rupatella myös viime lukuvuonna runopiirissä yhtä aikaa olleen ihmisen kanssa, jonka kanssa on pohdittu yhteistä runotapahtumaa Haukiputaalle. Sen suunnitteleminen on ollut viime aikoina jäissä. Nyt tuumasimme asiaan, että josko suunnittelisimme tapahtumaa vasta keväällä enemmän.

Jouduin jättämään Haukiputaan Jatulin varsin aikaisin ja lähdin takaisin Ouluun, jossa odotti muun muassa Tsetsenia-Venäjä-Suomi -keskustelutilaisuus. Paikalla oli Amnestyn alustaja sekä Rauhanpuolustajien alustaja. Tilaisuus valottikin monella tapaa kyseistä Tsetsenian sotaa. Kaiken kaikkiaan vuosien varrella on kuollut peräti 200 000 tsetseeniä ja 300 000 on Venäjällä sekä Ingushiassa pakolaisina. He eivät silti ole niin sanotusti pakolaisleireillä vaan etupäässä irtolaisina, eikä heidän turvallisuus ole yhtään taattu. Tsetseenejä on kaiken kaikkiaan noin miljoona, heitä asuu etupäässä Tsetseniassa, Dagestanissa ja Venäjällä. Tsetseenejä kuitenkin katoaa paljon myös jäljettömiin hämärien kaappausten myötä.

Omat johtopäätökseni ovat, että sodan merkittävä syy on öljy. Venäjältä menee Ingushian ja Tsetsenian läpi öljyputki Dagestaniin, josta putki jatkaa Kaspianmerelle, missä on kuulemma valtavia öljyesiintymiä aivan kuten muun muassa Saudi-Arabiassa. Toinen lähellä oleva putki menee Turkista Georgiaan ja sieltä Azerbaidzhanin kautta Kaspianmerelle, tämä sitä vastoin on Yhdysvaltojen hallinnoima. Georgia haluaa tästä syystä Naton jäseneksi pian ja siksi heillä on nyt nokkapokkaa myös pohjoisnaapuri Venäjän kanssa. Tästä syystäkin myös heidän puolelta tuleva terrorismi ei ole yhtään yllättävää. Tärkeintä olisi kuitenkin saada sinne seudulle rauha, mutta se voi olla monin tavoin yhtä vaikeaa kuin Lähi-idässä.

Kolmas mielenkiintoinen tapahtuma tänään oli runoiltapäivä Nispero Kirjakahvilassa (Pakkahuoneenkatu 5), jossa oli neljä virolaista runoilijaa: Elo Viiding, Jan Kaus, Mathura sekä Jürgen Rooste, joista Kaus toimii virolaisen kirjailijaliiton puheenjohtajana. Merkittäviä uuden ajan kirjoittajayhdistyksiä Virossa toimii kaiken kaikkiaan neljä. Näiden neljän lähtökohdat kirjoittamiselle ovat varsin erilaisia. Merkittävimmäksi yhteisöksi he mainitsivat Erakondin, jonka olemassaolosta on silti kahdenlaista totuutta. Erakonda -nimi tulee sanaparista, jotka tarkoittavat erakkoa ja poliittista puoluetta.

Jan Kaus jatkoi kirjoittamisen vaikuttavuudesta, että "Kirjallisuus ei ole enää vain ase vaan asenne!" Sikäläiset kirjoittajayhdistykset esiintyvät muun muassa kirjakaupoissa, kouluissa, poliisilaitoksella sekä liike-elämän tilaisuuksissa. Tulevaisuuden he näkevät osittain valoisina, vironkielisiä kirjoja tulee enemmän, mutta lukijoiden määrästä he ovat huolissaan. Tästä esimerkkinä osa nuorista ovat tutkimuksissa maininneet parhaaksi kirjaksi Virossa Cosmopolitanin ja alle16-vuotiaat virolaiset eivät tiedä, mikä Neuvostoliitto on tai mikä se on ollut. Tallinnassa on neljästä viiteen suurta kirjakauppaa ja Tartossa kaksi. Virolaiseen kulttuurinautintoon liittyi myös näiden neljän runoilijan runonlausuntaa sekä Jürgen Roosten laulanta omasta runostaan.

Tämän jälkeen riensin pikaisesti vielä ruokakauppaan, josta päästyäni bussipysäkillä juttelin vanhemman naisen kanssa, joka kertoi omista joulusuunnitelmistaan. Hän oli menettänyt viimeisen vuoden aikana paljon läheisiään ja pohti joulun viettämistä yksin. Tämä tuntui karmaisevalta ihmiskohtalolta, kun hän kertoi suhteestaan näihin ihmisiin, jotka ovat kuolleet varsin lyhen ajan sisällä. Naisen elämästä tuli mieleeni tutkimukset, joiden mukaan tämän päivän vanhukset ovat usein varsin yksinäisiä. Itsekin kerroin menettäneeni tammikuun lopussa mummoni. Mummoni oli 95-vuotias kuollessaan ja useana jouluna olen käynyt hänen luona kylässä, jos olen lähellä asunut.

Päivän tarkemmat poliittiset pohdinnat seuraavaksi

Ulkomailta tulee mieleen Yhdysvaltojen kritiikki ihmisoikeusneuvostoa kohtaan. Kritiikki on varmasti maan etujen mielestä aiheellista, koska heidän maan käsitys edistettävistä ihmisoikeuksista on monesti varsin kyseenalainen. Kotimaan uutisista ensinnäkin on valitettavan pakko kommentoida tuoretta gallupia, jonka mukaan kansan enemmistö ei halua Naton jäsenyyttä. Tästä olen enemmistön kanssa täysin samaa mieltä. On kuitenkin ikävää, että median edustajat yrittävät kuitenkin keinolla millä hyvänsä tiedottaa toisenlaisen linjan paremmuutta, miksihän kansa ei tämän johdosta peru lehtitilauksiaan?

Toinen kotimaan poliittinen uutinen on, että kolme suurinta puoluetta (Keskusta, SDP ja Kokoomus yrittävät tukahduttaa ensi vuoden eduskuntavaaleja siten, että ne olisivat pääministerivaalit. Eihän vaaleissa mitään pääministeriä kevättalvella valita vaan kaksisataa kansanedustajaa uudelle toimikaudelle. Kolmas poliittinen uutinen koskee kulttuuriministeri Tanja Saarelaa (entistä Vienosta ja Karpelaa). Keskustalainen ministeri puolusteli kovasti 1,8 miljoonan euron leikkausta ystävyysseuroilta ja kulttuuriyhdistyksiltä. Ministeri ei kainostele tätä julkisen vallan syrjintää vaan sanoo sen olleen tietoinen poliittinen valinta. Tällä samalla rahalla Oulun vesi myisi vettä kulttuuriministerillemme 1 607 412 000 litraa. Tämä tekee torstain kirjoituksessani viittaamiini 2 000 000 ripuliin kuoleviin lapsiin 803 litraa henkeä kohti ja heidän kohdalla 2,2 litraa per päivä. Suomessa sanotaan, että ihmisen on hyvä juoda 2 litraa nestettä päivittäin. Onko ministerimme sitten valmis sijoittamaan tämän muun muassa puhtaasta vedestä kärsiviin maihin sitä vastoin?

Sotkamon stadionilla pesäpallloa katsomassa
15.8.2006 Sotkamon Jymy - Nurmon Jymy.