Ensi kerran tänään nousin ylös jo reilu tunti ennen herätyksen soimista. Tähän syy oli kirkkaassa valossa, joka näkyi makuuhuoneemme ulkopuolelle. Pimeän marraskuun aikana siihen ei ollut selitys aurinko saati kuu eikä mikään unikaan. Valoilmiö tuli keittiöstä eikä se ollut laskeutuva ufokaan. Valoa kohti edettyäni se paljastui, että se ei ollut myöskään kummitukselta jäänyt valkoinen lakana, vaikka valo valkealta vaikuttikin. Valo oli näet keittiön lamppu, joka oli avopuolisollani ilmeisesti jäänyt yöllä päälle. Kävin sen sammuttamassa kiukkuisena, koska huomasin ettei minulla ollut enää paljoa nukkumisaikaa. Aamiaisen syötyäni, lehden luettuani ja aamu-tv:ltä hajanaisesti uutiset katsottuani lähdin bussipysäkille. Bussi tulikin miltei välittömästi ja pääsin jatkamaan untani koulumatkalla, näkemättä sen enempää kauniita unia kuin painajaisiakaan.

Koulupäivä meni varsin nopeasti, opettaja sanoi ettei tänään ole kalvosulkeisia ja se pitikin. Sitä vastoin ruokatunnilla odotti karmaiseva pettymys. Olin näet jättänyt edellisellä viikolla eväät valmiiksi itselleni ja ne olivat viety. Niinpä lähdin pettyneenä kävelemään, kävin kiertämässä pari kertaa sakkoringiksi mieltämäni ympyrän muotoisen reitin. Sakkorinki oli vaan minun kierrettävänä, vaikka yhtä lailla olisin voinut sen antaa sillä hetkellä jonkun muunkin kierrettäväksi. Koulupäivän päätyttyä kävi kuitenkin ilmi, että evääni oli vaan siirretty ja voin syödä sen maksalaatikkoni huomenna. Bussille reipasta tahtia käveltyäni päätin, että kotona haluan maukasta ruokaa. Eilen ostamani lohi saisi löytää paikkansa vatsastani. Ruokaa avopuolisoni kanssa tehdessä tuli tiskattuakin samalla. Tiski näytti suurelta, mutta selvisimme siitä kuitenkin ilman naapureita tälläkin kertaa. Kaupungissa asuessani en ole kertaakaan naapuria siihen tarvinnut, vaikka mieli on tehnyt muutaman kerran. En tietäisi näet vaihdonvälinettä, jolla voisin asian korvata takaisin.

Syönnin päälle lähdin illaksi kaupungille. Ensin oli matka Toppeliustalolle, josta hain kaverini Huovisen Saulin. Toppelius-talo on Oulussa monikulttuurinen talo, jossa suomalaiset voivat kohdata maahanmuuttajia sekä maahanmuuttajat suomalaisia tai muita maahanmuuttajia. Se on mielestäni tärkeä paikka monella tapaa. Olen itsekin joskus sinne hakenut töihin, saamatta kuitenkaan töitä sieltä. Menimme yhdessä Ravintola Tervasoihtuun, jossa oli illalla Oulun punavihreiden opiskelijoiden, Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten sekä Oulun Vihreiden nuorten järjestämä "Punkkua ja politiikkaa" -tapahtuma. Paikalla oli Vihreän liiton kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Anni Sinnemäki sekä Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja ensi vuoden vaalien kansanedustajaehdokas Silla-Mari Kakkola. En ehtinyt valitettavasti paljoa kuuntelemaan alustusta. Olin aika hermostunut oman aikatauluni takia, kun piti rientää Nuoriso- ja kulttuurikeskukselle katsomaan Oulun Ylioppilasteatterin improvisaatioteatterinäytelmää Unikki Unikorni vai korni koni.

Päivän politiikkaa ja urheilua

Kotimaasta kiukkua herättää valtion tuottavuusohjelma. Sen mukaan seuraavien neljän vuoden aikana vähennetään lähes 10 000 työpaikkaa. Tämä on häpeä Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa muutenkin todellinen työttömien määrä tilastosiivousten jälkeen on vieläkin suuri. Minä olen yksi näistä tilastosiivousten myötä olevista työttömistä. Voisin hyvin mielestäni nähdä itseni syömässä valtion maksamasta palkasta leipää, ei ole väliä, vaikka se olisi sitten kapeaa ja vähän lyhyempää. Toinen kansamme hyvinvointiamme kuvaava luku, joka tänään julkistettiin on alaikäisten määrä psykiatrisessa hoidossa. Vuonna 2004 hoidossa olevien luku oli 2787. Yhdeksän vuotta ennen tuota se oli 1131. Kumpikin luku on sellainen, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja. Ei ole vielä kuitenkaan kilkannut kellot, päättäjät ovat vaan ajaneet hoitoalaa ahtaammalle viime vuosina. Mihin asti tässä alasajossa voidaan mennä? Valitettavasti minulla ei ole mitään tuotetta lahjoittaa oikein tai väärin kommentoiden kesken.

Ulkomailla hälyttävää löytyy myös terveydenhoitopuolelta. Intiassa on tuoreiden tietojen mukaan 5,7 miljoonaa HIV-potilasta. Luvun pelätään kasvavan kolminkertaiseksi viimeistään kymmenen vuoden sisällä. Ehkäisytietous täytyy saada myös miesten tajuamaan ja tietotaitoa asiasta lisääntymään. Tähän olisi havahduttava kaikkialla maailmassa, myös Vatikaanissa. Toinen ulkomailta tuleva asia on, että Yhdysvallat epäilevät Iranissa kehitettävän biologisia aseita. Epäily kuulostaa yhtä vahvalta kuin aikanaan Irakin joukkotuhoaseet. Niitä ei löytynyt, saa nähdä mitä entisten kullankaivajien innoittama maa nyt etsintäretkiltään löytää?

Sitten vielä yksi ikävä uutinen, että tätä päivää ei voisi pessimistisemmin blogiin kirjoittaa. Riippumaton tutkimuslaitos nimeltä Oxford Research Group Isosta-Britanniasta arvioi, että sodat niin Irakissa kuin Afganistanissa voivat kestää yli kolmekymmentä vuotta. Selvityksen mukaan Persianlahden öljyvarat ovat niin mittavat, että sen mukaan Yhdysvallat eivät voisi sieltä päin joukkoineen poistua. Toinen todettava asia selvityksessä on, että poliittiset muutokset Atlantin takana eivät olisi merkitykselliseltään niin suuria. Näin Suomessa, Oulussa ja maailmalla täällä tänään. Lohduttavatko Teemu Selänteen viisi syöttöpistettä Anaheim Mighty Ducksin voitto-ottelussa Phoenix Coyotesia vastaankaan? Ei lohduta, ei ainakaan maailman ehkä suurinta jääkiekkoilijalegenda Wayne Gretzkyä, vierasjoukkueen nykyistä päävalmentajaa.