Jos aamusta valittamisen voisin tässä blogissani jättää vähemmälle, sillä voisi olla varmaan merkitystä energiaan muussakin elämässä tai en tiedä. En usko positiivisen ajattelun välttämättä täysin tekevän ihmeitä ihmisen elämäntilanteeseen eli sillä ei voida kaikkea mielessä tapahtuvaa itseltä aivopestä. Aamulla herätessäni kirosin sitä, että ei ollut maitoa enkä siten saanut weetabixiä aamulla. Otin kuitenkin aamupalaksi eilen tekemän makkaravoitaikinapalleroisen, voileipiä ja vanukkaan. Onnikkaan riensin jossain vaiheessa ja ehdin jälleen.

Töihin mentyäni huomasin jääkaapissa, että siellä minulla oli vielä maitoa ja sain aamukahvit. Eilen kehumani perinne siis jatkuu. Töissä oli aikamoista haipakkaa koko päivän. Töiden jälkeen menin muualle tällä kertaa kuin kotiin. Menin tulevan eduskuntavaaliehdokkaan kanssa nettisivuista vastaavan henkilön luokse kyläilemään ja katsottiin sivuja. Minullakin on tietotekniikka-alalle koulutus, joten tiedän itsekin jotain asioista ja kaikenlainen tiedottaminen kiinnostaa muutenkin.

Kotiin päästyäni huomasin, että avopuolisoani ei näy. En tosin saanut sitä aiemmin muutenkaan kiinni soiteltuani. Lopulta sain hänet kuitenkin kiinni ja paljastui, että hän ei todellakaan ollut kotona. Hän oli mennyt yliopistolle kouluhommiensa perässä. Minun on varsin vaikeaa ymmärtää välillä yliopistomaailman aikatauluja, kun itsellä ei ole kokemusta yliopisto-opiskeluista suoraan. Jotain vähäistä olen lukenut eri kurssien yhteydessä avoimeen yliopistoon ja pyörähtänyt olen itse Oulun, Lapin, Jyväskylän, Tampereen, Joensuun, Turun ja Helsingin yliopistolla. Vaasassa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa en siten ole käynyt enkä myöskään Åbo Akademiassa.

Muuten tässä ollaan avopuolison kotiuduttua mietitty sellaista asiaa kuin joulukortit. Jotkut läheisistämme saavat sellaisen postissa ja aika moni jää ilman. Esimerkiksi kännykässäni on muutaman kansanedustajan numero. He eivät saa korttia edes töihin minulta, onko tämä sitten jonkinasteinen epäluottamuslause? Oma tuleva ehdokkaani ei ole istuva kansanedustaja, joten siltä osinhan sen voi joku vilkkaassa mielikuvituksessaan siten tulkita halutessaan.

Päivän uutisia ja politiikkaa

Korkein hallinto-oikeus ei aio käsitellä Sipoon valitusta rajakiistassa. Erikoista, että kunnallakaan ei ole oikeusvaltiossa mahdollista selvittää asiaa perusteellisesti kaikilla oikeustasoilla.

Väkivalta on yleistynyt työpaikoilla. Noin viidesosa kunnan työntekijöistä on kokenut uhkaa tai joutunut väkivallan kohteeksi. Kauhean iso luku. Työsuojelu on asia, joka on tuntunut nykyhallituksella täysin. Tärkeintä on näyttänyt olevan vaan herrojen suuret optiot ja työntekijöiden asemasta ei olla oltu vähääkään kiinnostuneita. Toinen kuvastava uutinen suomalaisesta työelämästä on tältä päivältä, että juuri Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus alentaisi työntekijän irtisanomiskynnystä.

Pakolaiskiintiöstä on päästy sopuun. Ensi viikolla Suomeen haetaan loput kiintiöön kuuluvat pakolaiset Turkista. Se on terävä kannanotto Turkin hakiessa EU:n jäsenyyttä eli pitkästä aikaa politiikkaa tekevät viranomaiset saavat kiitostakin. Jäljelle oleva määrä valtiaan Myanmarista pakolaisina maasta lähteneistä. Pakolaisuuteen liittyy myös uutinen, että Oulussa kuntoutetaan kidutettuja. Kliniikalle tulee pakolaisia eri puolilta Pohjois-Suomea. Arviolta kolmannes maamme pakolaisista on kidutuksen uhreja.

Kuudella kunnalla Suomessa on ollut talous terveellä pohjalla 2000-luvun alkuvuodet. Näiden joukossa on yllätykseksi hyvin erilaisia kuntia. Kuntien joukossa ei ole yhtään kuntaa Suomen viidestä suurimmasta. Pieniä ovat sitä vastoin Luumäki, Punkalaidun ja Vampula. Keskisuuria Kerava ja Rauma. Suurin joukossa on kotikuntani Oulu. Täällä ei kuitenkaan peruspalvelujen puolella ole juurikaan hyvää kerrottavaa. Yksityistämisajatuksia on kovalla vauhdilla tulossa. Jonot toimeentulotukiluukulla on todella pitkät ja terveyspalveluissa sama asia.

Oulun kaupunki on tänään saanut Vuoden nuorisokunta -palkinnon. Palkinnon myöntämisen yhteydessä on todettu suuria ja yleviä sanoja Oulun kaupungin nuorisoasioiden hoidosta. Neuvontapalvelut toimivat mielestäni hyvin ja ne saakin aiheesta kehuja. Lisäksi Oulun kaupunki käyttää budjetistaan 0,79%:a nuorisotyöhön, valtakunnallisen keskiarvon ollessa 0,5%:a.  Lisäksi palkinnon myöntämisessä kehutaan paikallista nuorten parissa tehtävää päihdetyötä. Rohkenen tässä olla kuitenkin eri mieltä siltä osin, mitä itse näen kaupungin kaduilla partioidessa.