Rauha on minulle asia, joka merkitsee ihmisen ja hänen elämänsä sekä kulttuurinsa kunnioittamista. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi en katso olevani oikeutettu tarttumaan aseeseen ja osoittamaan sillä ketään tai mitään elävää. Koen myös, että elämässäni en näe edessäni sellaista ristiriitaa, joka johtaisi väkivaltaisen käyttäytymisen tarpeeseen. Puhuttu tai kirjoitettu viesti on auttanut minua tähän saakka elämässäni eteenpäin varsin haastavissakin tilanteissa. Tämän olen saanut osana vanhemmiltani kasvatuksen myötä. Siihen kuuluu hyvin oleellisena erilaisuuden näkeminen rikkautena, eikä omaa elämää estävänä tekijänä. Rauha on vastaus myös tasa-arvoon, kahden tai usemman ihmisen välillä. Rauha on väkivallatonta.

Suomalaisuutta olen miettinyt monta kertaa eri näkökulmista. Toisaalta olen varsin kriittinen sitä kohtaan, että tämä valtioksi kutsumamme "Suomi" on mukana erilaisissa länsimaisissa blokeissa. Tämä estää mielestäni näkemään maailmaa laajemmin eri ilmansuuntiin. Kriittinen lukija voi pohtia, miten suhtauduin aikanaan Neuvostoliittoon ja sen ohessa toimineeseen Varsovan liittoon. Olen iältäni nuori eli hieman yli kolmikymppinen. Termi kylmä sota onkin monelle ikäiselleni varsin kauhistuttava termi, josta tulee mieleen ydinsotaan varustautuminen ja muukin asekehittely. Tämän johdosta sana Suomikin tuntuu sellaiselta, että mikä merkitys sillä loppupeleissä sitten on.

Omaan toki piirteitä suomalaisesta kulttuurista ja harjoitankin tapoja, jotka ovat tyypillisiä juuri suomalaisille. Puhun yleensä suomen kieltä unohtamatta sitä, että monikulttuurista yhteyttä voin pitää yllä puhumalla toisen kulttuurin edustajalle jotain toista kieltä. Näin syntyy mielestäni juuri tuo yhteys, jonka avulla ihminen voi ymmärtää toista ihmistä. Tulkinnat voivat johtaa joihinkin ristiriitoihin, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ihmiset voivat yhdessä pehmentää.

Kävinkö sitten isänmaan puolesta lain määräämään ajan, jolla pitää todistaa uskollisuutta omaa maata kohtaan? Suoritin siviilipalvelusta 397 vuorokautta, koska katsoin etten elämänkatsomukseni mukaan voi suorittaa palvelusta, joka perustuu väkivaltaisen koneiston ylläpitämiseen. Varusmiehille sotilasvalassa vannottavat kohdat muun muassa laillisen valtiojärjestyksen ja esivallan suojelemiseksi ovat mielestäni kyseenalaisia, jos se valtiojärjestys ei suojele ja mahdollista sen heikoimmassa asemassa oleville ihmisarvoista elämää. Lisäksi esimiesten totteleminen ja esimiehenä totteleminen ei mielestäni kaikissa yhteyksissä ole niin mustavalkoista, mihin ihminen voi sitoutua. Puolustusvoimat on kuin kouluvuosi eli näin ollen sen lähtökohtakin on opettaa taitoja, eikä niinkään pitää yllä jotain välttämätöntä.

Asevelvollinen voi suorittaa armeijan lyhimmillään nykyisin 180 vrk:n mittaisena ja siviilipalvelus on 395 vrk. Oma syy siviilipalveluksen kaksi päivää pitempään kestoon oli mielenilmaukseen kahdesti osallistuminen, joka koski siviilipalvelusta. Tämän johdosta minua on siis rangaistu mielipiteeni takia useasti, kuitenkin seison päätöksessäni ja olen toiminut omien periaatteiden mukaan, itseni, maailman ja ympäristössä elävien hyväksi. Siviilipalvelus on mielestäni rangaistus mielipiteen johdosta, koska se on niin pitkä. Itse en tyytynyt totaalikieltäytymiseen ja puoleksi olevaan rangaistukseen, koska katsoin nuorena miehenä tarvitsevani myös työkokemusta. Olenko menettänyt jotain, kun en opetellut ampumaan, tappamaan tai kieltämään omia sisimpiä ajatuksiani? Pohdittuani kysymystä monta kertaa voin sanoa selkeästi: En.

Rauhaa.

Muutama linkki:

Valtioneuvoston asetus sotilasvalasta

Puolustusvoimat

Varusmiesliitto

Siviilipalveluskeskus

Aseistakieltäytyjäliitto

Suomen Rauhanpuolustajat ry

Sadankomitea

Ihmisoikeudet.net

Eino Leino: Rauha