Nukuin sitten ponnin tänä aamuna töihin menon suhteen. Heräsin vasta kahdeksan aikoihin, kun tarkoitus oli. Soitinkin välittömästi pomolleni, että tällaista on päässyt sattumaan ja lähden saman tien pyöräilemään.

Työpäivä oli työn täyteinen. Kotiin tultua olikin aikaa annettava levolle eilisen tuhdin liikunta-annoksen jälkeen. Lisäksi oli helpottunut tunne siitä, että kaupasta ei tarvinnut mitään kantaa.

Elintarvikealalla oli lakonuhka ja se on toistaiseksi siirtynyt tai vältetty, mutta se olisi kuitenkin vaikuttanut monella tavalla pieneenkin ihmiseen. Työnantajan täytyy mielestäni joustaa. Mielestäni nykyisellä työtahdilla ja työssä jaksamisella on erittäin arveluttavaa vaatia viidenkymmenen tunnin viikkotahtia. Tiedotusvälineissä asiaa tarkennettiin siten, että työnantajaosapuoli on tarkoittanut olevan asian vaan "kiireaikoina". Lisäksi viime aikoina eri aloilla olevat irtisanomiset on saanut ihmiset varmasti huolestumaan oman työpaikkansa jatkuvuudesta. Elämme kuitenkin pätkätöiden aikaa nykyisin ja pätkistä hyötyjä on ainoastaan työnantaja. Miten usein tähän "kiireaikaan" sitten voidaan vedota? Tsemppiä ja voimia siten elintarviketyöntekijäin liitolle neuvotteluihin.

Mutta mitäpä muuta tähän päivään. Avopuolisoni toi minulle kirpputorilta runokirjan, kyseessä on espanjalaisen Rafael Albertin (s. 1902) ilmestynyt valikoimateos 1920- ja 1930-luvun yhdeksästä eri kokoelmasta. Opuksen on koonnut ja suomentanut Tarja Roinila ja teos kantaa nimeä Neljästä totuudesta. Opus on painettu 1994.