Aamu alkoi heräämisellä tasan kello 6:53, ja totesin heti avopuolisolleni viereen – olen nukkunut ponniin, voi ei. Kiireellä vessaan aamupesulle ja samalla vauhdilla puhelimeen. Soitto pomolle, etten ole aiemmin herännyt vielä ja tulen heti ruisleipää syötyäni. Töissä olisi tiukka paikka edessä, sillä minun ammattitutkintoa koskevat näytöt arvioitaisiin.

Töissä meni vauhdikkaasti, asiakkaita ja töitä riitti – kumpiakin paljon. Työpäivä oli monipuolinen ja kahdelta aloimme jo palaveeraamaan näyttöjen kanssa. Sain hyvää palautetta, joten siitä olikin potkua päivän jatkoon.

Walkersin hommia oli jälleen luvassa. Ensin pieniä tarjoiulutarpeita kaupasta, koska meillä on huomenna Oulun Walkers-toiminnan 10-vuotisjuhlat ja kävimme hakemassa täytekakun, joten pikku hiljaa alkaa olemaan huomista varten kaikki jo kunnossa.

Tämän jälkeen menin käymään yhdessä ruokapaikassa, jossa tapasin Huutomerkki ry.:stä pari jäsentä sekä runoilija Jouni Tossavaisen, Pohjois-Savosta eli Kuopiosta. Menin sinne siksi, että halusin omiin Tossavaisen kirjoihin omistuskirjoituksen. Niitä olikin kuusi kaiken kaikkiaan. Hän lahjoitti minulle myös novellikokoelmansa: ”Kylmä maraton”.

Päiväni jatkui bussimatkalla työpaikkani lähelle. Matkan aikana kuuntelin radiosta Suomen ja Ukrainan jääkiekko-ottelua. Moskovan MM-kisat ovat siis lähteneet käyntiin. Suomi voitti kyseisen ottelun 5-0. Myöhemmin illalla Suomen lohkossa isäntämaa Venäjä voitti Tanskan peräti 9-1. Muut päivän ottelut olivat USA-Itävalta 6-2 ja Tsekki-Valko-Venäjä 8-2. Suuret ovat siis ilmeisesti suuria, kuten Tapio Suominen kisastudiosta ehti jo muutamaan kertaan toteamaan. Omia suosikkeja ovat Suomi ja Tsekki, joten hyvin meni sielläkin. Eräs ystäväni on tällä hetkellä Prahassa häämatkalla ja hän on tekstiviestillä kysellyt leijonien joukkuetta. Lähetin hänelle sen sähköpostilla hotellin respaan englannin kielellä, kun äätön ja öötön kone voi sotkea suomenkielisen tekstin sekavaksi. Oli varsin hauskaa kirjoittaa suomalaiselle kaverille kirje englanniksi.

Pyöräilin sitten kotiin. Se oli päivän ainoa miinus. Kauhea vastatuuli ja tuntui, etten pääse ollenkaan eteenpäin. Kaupasta hain sitä ennen yhtä ja toista hyvää, koska halusin palkita avopuolisoni ja itseni. Luvassa oli lohta, makaroonia ja parsakaalta. Voiko parempaa enää olla? Myönnetään, sinihomejuusto olisi kruunannut. Sitä en kuitenkaan ostanut.

Kotona odotti jääkiekko-ottelu, edellä mainittu hyvä ruoka, siman pullotus ja toinen jääkiekko-ottelu. Tällaisista asioista minä siis nautin. Kaikki nämä pystyin saavuttamaan kotikaupungissa. Nyt alan kokoamaan Walkersin 10-vuotisjuhlille vielä viimeistä asiaa eli valokuva-albumia. Ennen ruokailua avopuolisni oli jo työstänyt leikekirjaa.