En jaksa uskoa siihen, että pätkätyöt olisi ihmisen elämälle hyväksi. Palvelevatko edes välttämättä opiskelijoitakaan, jotka taistelevat lisäansioista? Opiskelijoiden kohdallahan se merkitsee sitä, että joko opiskelut tai työskentely kärsii. Kumpaankaan ei riitä täyspainoista keskittymistä.

On olemassa muitakin esimerkkejä siitä, että ihmiselle kirjoitetaan eri mittaisia työsuhteita tietämättä ollenkaan, millainen on jatkuvuus. Tämä epävarmuus pidetään yllä usein viimeiseen viikkoon tai jopa viimeisiin päiviin saakka. Siitä on seurauksena se, että elämää ei voida rakentaa pitkälle eteenpäin. Otetaanko asuntolaina, vietetäänkö millainen loma vai syödäänkö ennen töiden päättymistä millaista ruokaa vai joutuuko laskemaan senttien riittämistä myös työttömyysjakson alkuun, kun päivärahojen tuleminen ei ole Kelan tai Ammattiliiton ansiosidonnaisesta kassasta vaan yksinkertaisesti niin nopeaa, että lomake postiin ja lomakkeen vastaanottaja leimaa kaavakkeen hyväksytysti jne. ? Siellä on jonot, koska maassamme on työttömiä kaiken kaikkiaan ainakin nelisensataa tuhatta, kun ottaa huomioon tilastoista toistaiseksisiivotut mukaan.

Viime vuosikymmenellä vakituisia työsuhteita oli uusista työsuhteista alle kymmenen prosenttia. 1970-luvun aikana uusista työpaikoista vakituisia työsuhteita uusista oli kolmisenkymmentä prosenttia ja 1950-luvulla sotien jälkeen noin 80%:a. Ammattiyhdistysliikkeen tulisikin mielestäni vahvemmin painottaa työstaisteluissa tukensa epäsäännöllisiin työsuhteisiin, vai onko kyseessä ainoastaan ay-liikkeen halu kerätä jäsenmaksuja? Pätkätöissä olevat ovat heikoimmissa asemassa ja pätkätyöt ovat tulleet etenkin naisvaltaisille aloille. Miesjohtoiset vahvat liitot sitä vastoin pystyvät aika hyvin käyttämään neuvotteluissa eri keinoja. Uskon, että näihin asioihin keskitetty tuloratkaisu on kuitenkin oikea, mutta millaisin tavoitteisin? Sitä tulee koko ay-kentän tarkoin miettiä. Voidaankin miettiä mielestäni hyvin aiheellisesti sitä, kenen puolella ay-liike on ollut SDP-vetoisine liittoineen? Onko Heinäluoma sittenkään niin kallellaan SAK:n pääkonttorin suuntaan kuin väitetään?

Tänään julkaistussa tutkimuksessa on seurattu 2000-luvun taitteessa eli 1998-2002 65000:a työntekijää ja mitä lyhyempi työsuhde, sen todennäköisempää on mielialalääkkeiden käyttö. Lääkkeiden käyttö on yleisempää tukityöllistetyillä pitkäaikaistyöttömillä. Kyseiseen tutkimukseen on muun muassa osallistuneet Kela, Stakes ja Työterveyslaitos. Tämä lääkkeiden käyttöhän selittyy lääkäripalvelujen sijaan varmaankin suurelta osin koeajoilla eli koeaikoina, kun nykyisin ei saa käytännössä sairaslomalle jäädä, sillä ihminen voidaan sysätä pois hyvin vaivattomasti työpaikasta. Kyseiseen Suomessahan on muutenkin todella huono irtisanomissuoja Euroopan Unionin mittapuulla ainakin mitattuna.

Lisätietoa pätkätyötutkimuksesta

Työnantajien ja suuryhtiöiden osakkeen omistaiien on aika ottaa myös osansa yhteiskuntavastuusta, eikä vaan tuijottaa tehokkuuutta. Enkä usko, että monikansallisen pääoman yleistyessä Suomessa asiat yhtään tästä paranevat. Silloin kapitalistin on usein tänne kauas kuitenkin varsin kasvoton. Työtön, opiskelija ja työntekijäosapuoli on ollut liian kiltti viimeiset 1990-luvun alusta näihin päiviin. Lisäksi nykypäivänä on olemassa kaiken maailman työkokeiluja, työharjoittelujaksoja yms., joilla pidetään yllä orjapalkkahintatasoa työelämän alkupäässä kulkeville. Ammattiyhdistyspuolella voitaisiin tässäkin asiassa kehittää valistusta liitosta ja sen tehtävistä. Tarvitaan asenteen muutosta eikä nöyristelyä päätöksiä tekevissä neuvottelupöydissä. Yllä olevin miettein otsikko on mielestäni vahvasti kallistumassa siihen suuntaan, että elämme pätkätyöhelvetin aikaa.