Tällä hetkellä on sisällä haikea olo ja luja tahto olisi päästä pian Kainuuseen. Ei ainoastaan lähiaikoina alkavien Kajaanin runoviikon takia vaan maisemallinen haikeus täällä tasaisilla mailla joskus vaan saa kaipaamaan juurille. Olen juuriltani ½-kainuulainen ja ylpeä tästä monikulttuurisesta taustastani. Toinen osa on pohjois-pohjalaisuutta, mutta kaupungissa oleminenkin käy välillä aina tylsäksi eli tuppukylän määritelmä ei ole aina se väkiluku ja se, mitä voi missäkin tehdä tai olla tekemättä.

674026.jpg
Kuva on Sotkamosta Vaarantieltä Naapurinvaarasta, tie vie Pekkilään ja on mielestäni yksi Suomen kauneimpia teitä. Muistan lapsuudestani sen, kun kapealla tiellä kahden talon läpi meni lehmät vapaana. Se oli kaunis näky ja sellainen, millaisena ihmisen tulisi luontonsa ymmärtää. Itse olen niin sanottu sekasyöjä ja myönnän, että näkemykseeni sisältyy pieni ristiriita. Toivon, että ymmärrätte, mitä tarkoitan.