Muuan vuosi sitten olisi vielä ollut toisenlainen päivä tämä tällainen kevättä kohti tuleva päivä, jolloin ensimmäisen kerran näkee talon reunalta nurmikkoa. Nuorempana olisin lähtenyt liftaamaan, mutta tänään en. Elämän myötä on tullut toisenlaisia asioitakin matkaan, kun levottomana harhailla ja etsiä elämän kahteen tärkeään kysymykseen vastausta - Milloin seuraava auto ottaa minut kyytiin ja mihin minä olen menossa?

Nyt katson elämää jokseenkin levollisena, mutta aika hyväntuulisenakin. Sitä vastoin on erikoista, että tästä on kaksisataaviisitoista kilometriä Kuusamoon. Siellä käytiin tänään naisten 30km:n ja miesten 50km:n hiihdon perinteisen tyylin Suomen mestaruuskisat ja lunta maassa näytti riittävän.

Naisten puolella mitalikolmikko ei yllätä ketään.
1) Virpi Kuitunen Kangasjärven Kalske
2) Pirjo Muranen Ounasvaaran Hiihtoseura
3) Aino-Kaisa Saarinen Joutsan Pommi

Miesten puolella sitä vastoin voittaja Vuokatti Ski Team Kainuun Sami Jauhojärven jälkeen kakkoseksi tullut Kiteen Urheilijoiden Markus Pörsti ja kolmanneksi sjoittunut Inarin Yrityksen Jukka Salo yllätti ainakin minut. Tämä ei liity kuitenkaan alussa pohtimaani asiaan oikeastaan mitenkään, ehkä korkeintaan siten, että hiihtomatkaksi nuo molemmat matkat ovat aika pitkiä.

Minulla sitä vastoin saattoi olla liftausreissut aika pitkälle myös, mutta on niistä ajoista toki jäänyt tuttavuuksiakin, ei kuljettajista vaan määränpäistä. Toki vuosien varrelta on paljon mukavia liftauskokemuksiakin jäänyt, yksi viimeisiä oli se kun Lahdesta ylöspäin tullessa minut otti kyytiin eräs irakilaislähtöinen perhe, jonka nuori poika toimi perhelleen tulkkina. Minun lisäksi he ottivat matkan aikana erään rastapäisen miehen, joka paljastui jonglööriksi.