Aloitin tänään paikallisen kansalaisopiston puutyöpiirin. Kyllä, se olin minä! Sama mies, joka poikaiässä vielä vuoli puulastuja, puhu kavereiden kanssa, ei saanut mitään juuri valmiiksi koskaan ja kaiken lisäksi etsi alati tilaisuutta olla tekemättä mitään.

Mietin yhdessä opettajan kanssa aluksi eri vaihtoehtoja, mitä alkaisin tekemään. Lopulta päädyttiin yhteen käyttökelpoiseen tavaraan. Seuraavaksi mietimme mittoja sille ja lopulta päädyimme noin  kaksi kertaa isompaan kuin alkuperäinen piirros.

Seuraava vaihe oli miettiä materiaalipuolta. Sen jälkeen pääsin lyijykynällä merkitsemään sahausjälkiä määrämittaiseen paikkaan, jonka jälkeen suorakulmalla vedin viivan, josta sahata sitten. Sen jälkeen tartuin käsisahaan. Edellä mainitun suorakulman ja  lyijykynän jälkeen ne olivatkin työkalut, jotka tiesin nimeltä.

Sen jälkeen olikin vuoro siirtyä sähköllä toimiviin koneisiin. Ensimmäinen vekotin oli oikohöylä, jolla höyläilin puutavaraa. Sen jälkeen käytin vielä tasohöylää. Enpä olisi uskonut, että olisin
molempiin höyliin heti tarttua. Opettaja sanoi, että puutyöluokan vaarallisin  laite on juuri oikohöylä.

Mietimme sitten illan päätteeksi sitä, että miten jatketaan. Kerroin,  että tarkoitukseni on päästä mahdollisimman monipuolisesti eri  laitteita käyttämään ja toivon mukaan myös oppimaan niiden käyttöä.
Motivaatio on toistaiseksi ainakin rautainen. Jos vaan muistan, voisin jossain vaiheessa ottaa kuvia tähän blogiinkin puutyöillan aherruksista. Se saattaa kuitenkin herkästi unohtua, kun tuo puutyökurssi on aina työpäivän jälkeen.