Olen viime aikoina huomannut, että blogillani kävijämäärä on ilahduttavasti noussut. Olen kuitenkin miettinyt sitä tänään, että päivitän tätä turhan epäsäännöllisesti. Tämän johdosta olen pettynyt itseeni.  Joko blogini pitäisi keskittyä selkeästi runouteen, penkkiurheiluun, yhteiskunnalliseen sanomaan tai kuvaamiseen, nykyisen kaltainen sekahedelmäsoppa ei sovi minun persoonalleni.

Se ei sovi myöskään yhdellekään blogille. On lukijoiden, katsojien tai kenen tahansa kannalta ikävää, että koskaan ei voi tietää, mitä blogissani minäkin päivänä on. Sen vuoksi olen päättänyt tänään lopettaa tämän pitämisen. Tämä vaan yksinkertaisesti ei enää tunnu minun jutultani.  Poistan lähipäivinä täältä siten kaiken materiaalin.

Lisäksi olen miettinyt sitä, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman kirjoittamista. Onko siitäkin aika ajanut jo ohitse? Viisitoista vuotta runoja, siihen päälle vielä tulee kaikenlaista muuta kirjoittamista. Antaako se kirjoittaminen oikeastaan minulle mitään enää? Paljon se vie ainakin aikaa. Uskon, että kirjoittamisen lopetettua minulla riittää jatkossa aikaa elämässäni ihan muihin asioihin. Kirjoittaminen loppuu myös tähän tekstiini. Olen miettinyt esimerkiksi sitä, että lähtisin jollekin paperileluja valmistavalle kurssille. Näitä leluja voisin toimittaa esimerkiksi sukulaisten lapsille, päiväkoteihin tai jotain vastaavaa.

Kirjoittamisesta ei ole vaikeaa luopua juuri nyt. Päätös on kuitenkin lopullinen.  Kirjoittamisen osalta en osaa arvioida tällä hetkellä sitä, onko se antanut vai vienyt minulta enemmän? Sitä arviota en aio elämässäni koskaan tehdä. Se voisi satuttaa liikaa yhtä lailla minua kuin läheisiäni. Se voisi satuttaa tekstieni lukijoitakin. Tänään minulle kuuluu hyvää, tänään tämän päätöksen myötä huokaan helpottuneena.  

Toivon blogini lukijoille oikein hyvää kevään odotusta, se on varmasti asia, joka tulee vielä. Tänään täällä näyttää myös siltä, että saadaan oikein aurinkoinen kevät. Linnut laulavat täällä Kymenlaaksossa jo pikku hiljaa. Lumi sulaa myös hyvää vauhtia pois. Toivottavasti kevät tuo piristystä ihmisten mieliin yhtä lailla kuin minulla. Aika aikaansa elämässämme siis kutakin, niin myös omassa elämässäni kirjoittamista.  Vanha sananlasku sopii tähän kuin aprillipäivä huhtikuun ensimmäisen päivän kalenteriin.