Minulla on kolme minuuttia juuri nyt aikaa kirjoittaa ja miettiä, onko elämässä hienompaa tuntea olonsa luuseriksi vai voittajaksi. Minä en oikeastaan tiedä, mitä suuret voitot ovat, joten joudun keskittymään lähinnä toiseen puoleen. Menestymättömyys sellaisenaan kuin nykyisin odotetaan on jotain, mitä en kadehdi lainkaan. Minä en haikaile suuren itsekkyyden perään, enkä sitä, että polkisin jotain toista saavuttaakseni suurempaa.

Välinpitämättömyys toisia kohtaan on sellaista, että minulle on helpompaa seisoa toisen rinnalla kuin kävellä vaan röyhkeästi ohi. AIKA!