Joskus maanantai tulee,
minkä tahansa päivän tilalle.
Vaikuttamaan hämärtyvänä valona
ilman kilpeä suojaavan
ihmisen eteen. 

Siinä taistelun lomassa,
huomaan olevani hiljaisista hiljaisin.
Vastaukset katoavat jonnekin
kokonaan osaksi avaruutta,
tähtien taakse. 

Siinä pimeän hetkessä,
siinä verhojen sulkeutuessa.
Idän ja lännen rajalla
täällä joen varrella,
istun kivieni kanssa. 

Olemme elämän,
elämän tietämyksen mukaan.
Hyvän ja pahan ajassa,
täällä tien poskessa
toista vastaan tulemassa.