Suomessa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko maassamme sallia sukupuolineutraaliavioliitto? Vastaus tähän kysymykseen on mielestäni jämäkkä kyllä. On ihmisoikeuskysymys, että kahdesta aikuisesta koostuva parisuhde saa muodostaa liiton sellaisenaan kuin he haluavat. Siihen ei ole mielestäni puolustavia tekijöitä jokin pari vuosituhatta vanha Raamattu niminen kirja ja sen opit. Onhan joitakin ihmisiä, jotka kokevat kommunistisen manifestinkin opit vajaan kahdensadan vuoden takaa vanhentuneiksi.  Molemmat kirjat näin ollen kaipaisivat raikkaan tuulahduksen mielestäni ja päivityksen nykyaikaan.

Yhtään ihmistä ei tule kuitenkaan pakottaa tähän avioliittoon, etenkään aikana, jolloin yksin asuvia talouksia on maassamme merkittävä määrä. Näin ollen vaadin myös sukupuolineutraalia avioerolakia. Kahden ihmisen välinen eläminen tulee sallia sellaisessa muodossa kuin kumpikin osapuoli haluaa, mutta jos siitä ei tule yksinkertaisesti mitään, tulee myös ero sallia sellaisena kuin se on muillakin.  Ero ei tietenkään ole ykköstavoite parisuhdeasioissa, mutta kuitenkin sekin vaihtoehto täytyy ottaa huomioon, että suhde ei jostain syystä toimikaan odotusten mukaisesti. 

Näin ollen totean lopuksi, että kannatan ihmisten tasavertaista parisuhdetta ja sen tuomaa onnen mahdollisuutta, mutta myös sitä, että parisuhteen päättymiseen suhtautuminenkin muuttuisi järkevämmäksi. Monet selän takana puhumiset, toisen osapuolen puolelle asettuminen tai toisen mollaaminen varmaan vähentyisi, jos aikuisille ihmisille taattaisiin erilaisissa pariutumistilanteissa tasavertaiset oikeudet ja velvollisuudet.