Valtiovarainministeriön hymykasvo, tuo säästöjen vaatimuksista jo tutuksi tullut mediapersoona Raimo Sailas, vaatii vaihteeksi taas menokuria, samaa on vaatinut moni muukin näin budjettineuvottelujen ollessa esillä. Tässä olisi oma neuvoni, jonka annan mielelläni ja vieläpä ilmaiseksi, eikä tarvitse edes nimeäni julkaista lehdessä, ei edes Helsingin Sanomissa eikä muissakaan valtakunnan medioissa, ei pienemissä eikä suuremissa.

Rakennetaan siis maastamme aseeton yhteisö eli armeijasta vapaa vyöhyke. Jos joku sanoo ehdotustani idealismiksi, sanokoon sitten idealismiksi, se ei ole haukkumasana. Jos joku sanoo mahdottomaksi, sanokoon sitten mahdottomaksi, se ei ole haukkumasana. Jos joku sanoo tyhmäksi, sanokoon sitten tyhmäksi, se ei ole haukkumasana. Jos joku sanoo millä tahansa sanoilla, sanokoon sitten millä tahansa sanoilla, ne eivät ole haukkumasanoja yksikään.

Annetaan puolustusvoimista työttömäksi armeijan miehille jääville ihmisille kädenpuristuksena kotiin vietäviksi suklaarasia ja kaunis kukkanen (jokainen voi valita kukkakaupasta) mieleisensä. Mitä tehdään näillä kiinteistöillä, jotka jäävät yli? Monenlaista hoitoyksikköä maamme ihmisille tarvitsee, joten kiinteistöillä on käyttöä. Puolustusvoimilla on osaavaa hoitoalan henkilökuntaa, joten terveydenhuoltopuolen ihmisille jää töitä, lisäksi keittiöasiat ovat olleet monesti kunnossa, joten siltäkin puolelta on töitä. Hoiva-alan ihmisiä löytyy lisää myös työttömyyskortistoista, niin sosiaali- kuin terveyspuoleltakin.

Sotkut voivat toimia myös kantiineina vastaisuudessa, keskitytään siis terveyden- ja sairaanhoitoon, lopputuloksena hymyileviä kansalaisia, iloisempaa kansalaisilmettä ja kuka tietää, vaikkapa loppujen lopuksi myös hyöty olisi taloudellinen laajemmassakin mitassa.