Aamu meni tavanomaiseen rutiiniin monin tavoin. Herääminen oli totutun vaikeaa, aamupalaakaan en oikein tänään jaksanut tehdä ja onnikkapysäkillekin käveleminen oli melkoisen takkuista, kun ilma tuntui kylmältä. Onnikkaan päästyäni aloin totuttuun tapaani nukkumaan. Heräsin kuitenkin vasta vajaat kaksi ja puoli kilometriä työpaikan luotani. Eipä siinä muu sitten auttanut kuin mennä toiselle puolelle tietä ja odotella autoa ja lähteä takaisin päin. Toivoin kovasti, että ehtisin ajoissa kuitenkin töihin. Työtakkini oli päällä klo 8:01, joten kaiketi sitä voi olla tyytyväinen.

Työpäivä oli täyttä tohinaa itsessään ja sen jälkeen oli kiire kohti kotia. Ennen kotia piti kuitenkin käydä vaihtamassa kaupungilla bussikortti ainoastaan Oulussa käyväksi. Minulla tänään loppui seutulippu ja se jouduttiin vaihtamaan Oulu-lippuun. Seutulipun avulla pystyy matkustamaan ympäristökunnissa, mutta Oulu-lipulla ainoastaan Oulussa. Lipputoimistolla sanoivat, että on kuljettajasta kiinni, että pääsenkö tänään enää Oulun rajojen ulkopuolelle.

Kotiin päästyämme teimme nopeasti ranskalaiset jauhelihapihveillä. Minä suunnittelin pihvien takia lihatehtaalle reklamaatiota, jotka avopuolisoni oli ostanut. Mielestäni ne olivat erikoisen makuisia. Avopuolisoni taas sanoi, että ne oli harvinaisen hyvän makuisia. Niinpä se reklamaatio kuivui kokoon. Turhapa siinä on silloin pulikoida asiassa, jos toinen harvinaisen paljon samasta ruuasta.

Kiire johtui näet siitä, että meidän piti lähteä miltei saman tien pikkujouluihin. Onnikkakuskimme hyväksyi selitykseni ja pääsimme siten sujuvasti ja suunnitelmiemme mukaisesti. Matkamme näet oli naapurikuntaan. Pikkujouluissa ei ollut paljoa porukkaa. Alkujaankin oli tiedossa, että porukkaa ei ole paljoa tulossa, mutta yhdellä ihmisellä auto oli aiheuttanut päänvaivaa ja toinen vielä sairastunut. Surullisia tuollaiset vastoinkäymiset. Lääkkeet ovat kalliita ja samoin autot, ihan kuin ihmisillä ei olisi menoja joulukuussa muutenkin jo ennestään. Kuitenkin siellä oli mukava tunnelma. Tulimme aika vasta kotiin, avopuolisoni meni katsomaan yhtä suosikkisarjoistansa eli Greyn anatomiaa ja minä tulin tänne kirjoittamaan tätä.

Päivän politiikkaa

Suomen vankiloissa istuu tätä nykyä satakolmekymmentäkuusi elinkautisvankia, luvussa on tullut vuoden aikana tusina lisää. Mielestäni Suomessa meillä on melko hyvä vankeinhoitolaitos. Kauhea tuo sana laitos, mutta se on sen virallinen nimi. Meillä vangeille annetaan mahdollisuus kouluttaa itseään, ja sitä kautta kehittyä. Lisäksi on erinäisiä sosiaalipalveluja vankiloissa, mutta niitä ei kaiketi ole liikaa. Aika moni näet hetken vankilasta poistuttuaan palaa vielä myöhemminkin sinne.

Kokoomuksen puoluesihteeri Jaskari, tämä Harrien nimen tahraaja näyttää pääsevän kuin koira veräjästä epäillyistä syytöksistä. Tämä saa väkisin miettimään sitä, onko meillä yhdenvertainen oikeuslaitos?

Kahdeksankymmentä prosenttia koulujemme rehtoreista kritisoi liiallista työtaakkaansa. Monesti se näyttääkin varsin raskaalta, enkä siten ihmettele heidän halua vaihtaa töitään. Kuinka moni sitten on valmiita jäämään virkavapaalle muun muassa vuodeksi miettiäkseen elämäänsä muita uravaihtoehtoja? Sitä en tiedä. Rehtoreiden pahoinvointi ei voi olla näkymättä oppilaiden tai muiden koulussa työskentelevien ihmisten hyvinvoinnissa. Tämä ei ole ainoa ammattiala, jossa työhyvinvointi on heikentynyt. Suomessa on mielestäni rautaista ammattitaitoa työsuojeluasioissa, mutta silti tuntuu varsin häpeälliseltä suomalaisen työn hyvinvointi. Henkisiä vaivoja vieläkin katsotaan eri tavoin kuin ruumiin vammoja. Suomalaisen työn autuudesta ihmiselle voi olla montaakin mieltä. Se ei ole ratkaisu, että töitä siirretään kaukomaihin vaan se, että töitä jaettaisiin.

Yhdeksänkymmentäneljä prosenttia ensisynnyttäjistä valitsee äitiyspakkauksen mieluummin kuin sadanneljänkymmenen euron rahasumman. Olen itse nähnyt joitakin kertoja kyseisen pakkauksen, vaikka en ole isä ja olen vakuuttunut, että tästä mallista voisi saada hyvän vientituotteen myös muualle maailmaan. Laatu ja monipuolisuus on vanhempien mieleen pakkauksen sisällössä.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan varoittaa maailman muita maita hyökkäämästä Iraniin. Hän perustelee asiaa sillä, että maasta ei ole uhkaa eikä hän siitä toivo sellaista. Olen täysin samaa mieltä Annanin kanssa. Yhdysvallat eivät kiellä kuitenkaan tämän vaihtoehdon käyttämistä, jos Iran ei suostu länsimaiden ehtoihin. On kummallista nykyaikana, kuinka kaikkia maita yritetään valaa samaan muottiin.

Tsunamiavustuksista on BBC:n tietojen mukaan vielä puolet jakamatta. Kiina on muun muassa luvannut 300 000 000, mutta toistaiseksi vasta miljoona on mennyt kriisialueiden avustamiseen. Espanja Ranska on luvannut kymmeniä miljoonia, mutta näidenkin maiden avustuksista on lähtenyt vasta miljoona euroa.