Natojäsenyys voi olla kansan enemmistön mielipiteestä huolimatta sellainen asia, mitä tämä hallitus lähtee natointoilija-Kokoomus ja avoimesti Natoon päin liputtavan RKP:n johdolla. Osa Keskustan maanpuolustus-intoisesta Suomesta on varmasti helposti lähdössä mukaan ja Vihreät ovat valmiiksi Kokoomuksen puisto-osasto, joten suunta liittoutua on varmasti yksi aiheellinen uhka. Puolustuministerinä Seppo Kääriäinen (Kesk.) oli menneen hallituksen tuuliviiripoikia, heilutti lippuja, jotka tuuli länteen varsin ponnekkaasti.
Toinen kansan vahvaa mielipidettä uhkaava tekijä löytyy julkisista peruspalveluista. Ihmiset haluavat, että Suomessa tuotetaan verovaroin kaikille julkiset ja laadukkaat peruspalvelut. Porvarihallituksella on vaan todennäköisiä haluja edistää muuttaa palveluja yksityiseen suuntaan ja tämä ei tee mielestäni hyvää naisvaltaiselle hoiva-alalle. Ei sen enempää ihmiselle, joka tekee työtä tai asiakkalle, joka loppu peleissä on maksun saaja palveluiden kohdalla. Tämä ei tee hyvää lapsille, vanhuksille, vammaisille, töissä uupuville, työttömille tai muille, joilla yht'äkkiä terveys pettää. Tuula Haatainen (SDP) ei mielestäni onnistunut tuomaan tasa-arvoasioita esille toivotulla tavalla.
Seuraava uhkakuva liittyy myös perusturvaan jotenkin eli tuloerot. Tuloerot voivat tulla kasvamaan entisestään. Porvaripuolueet haluavat helpottaa rikkaiden elämää eri tavoin, joten ihmisistä tehdään kahden kerroksen väkeä. On harvalukuinen eliitti ja suuri kansanosa, joka on huomattavasti köyhempää kuin muu väki. Kuinka moni tästä väestöstä tulee sitten olemaan oikeutettu toimeentulotukeen tai muihin etuuksiin, jos niitä aletaan rajoittamaan? Minä en usko omankaan kokemukseen vedoten siihen, että työttömyysturvan maksuajan pituus tai summan pienuus motivoi töitä hakemaan paremmin. Köyhyys kuristaa, ei se ole rikkaus, jota toisinaan muista välinpitämättömiä kommentteja olevat rikkaat usein antavat. Liisa Hyssälä (Kesk.) on jo lupaillut yhtä ja toista eläkeläisille, nyt on näytön paikka. Saa nähdä, jatkaako samassa virassaa? Työelämän hyvinvointi ja turvallisuus, työelämässä irtisanominen ja pätkätyöt – eipä se Tarja Filatov (SDP) kovin vaikeaa esimerkkiä työnantajamieliselle porvarihallitukselle mielestäni jättänyt.
Neljäs mainitani kohdistuu opiskelijoihin. Porvaripuolueet uskovat ja ylistävät sanaa tehokkuus, joten opiskelijan täytyy olla opinnoissaan tehokas ja samalla tehokas veronmaksaja, joten töitä tulee tehdä elääkseen ja kieltää itseltä sana sairastaminen.Opintotuessa tulee siten ehkä summa kasvamaan ja prosentuaalinen lainanosuus myös nousemaan, itse opintoraha ei ehkä edes nouse. Opetusministerinä Antti Kalliomäki (SDP) oli aikamoinen floppi.
Viides on ympäristökysymykset. En usko, että Vihreät pystyvät paljoa vaikuttamaan ympäristökysymyksissä oikeaan suuntaan. Tämän johdosta esimerkiksi julkinen liikenne ei tule luultavasti saaamaan lisärahoitusta sen enempää Tarja Cronbergin Pohjois-Karjalaan kuin muuhunkaan suutnaan. Huovisen Susannan (SDP) liikenneministeriajoilta ei jäänyt paljoa kehuja syrjäseuduilla. Keskusta ja Kokoomus liputti kuudetta ydinvoimalaa jo ennen vaaleja, taipuuko Vihreät ja koskettaako asia edes RKP:tä?
Kuudes porvarihallituksen haaste on demokratia ja sen toteutuminen siinä muodossa, että kansalle kerrotaan avoimesti ja kainostelematta asioiden todelliset taustat ja vaikutukset. Tämä ei tarkoita sitä, että estetään kansaa mieltäosoittamasta kyseisen hallituksen esityksiä vastaan. Tämä koskee myös ihmisoikeuksia laajasti Oli kyseessä Suomessa asuvat pakolaiset, seksuaalivähemmistöt ja muut valtaväestön ulkopuolella olevat alakulttuurit. SDP:n Kari Rajamäki sisäministerinä toimi jo samalla tavoin kuin Kari Häkämies Kokoomuksesta aikoinaan. Lisäksi Rajamäki edisti poliisien toimintaa mielenilmauksissa varsin mieleenpainuvalla tavalla.
Aika näyttää, kuinka nämä kuusi kohtaa toteutuu vai onko demokraattisella hyvinvointivaltiollamme sittenkin edessä parempi tulevaisuus?
Kommentit