Terveys on sellainen asia, että monikaan ei osaa arvostaa sitä kunnolla ennen kuin se on jollain vakavalla tavalla mennyt. Tämä vielä kaiken lisäksi niin, että se on omakohtaista kokemusta eli siihen ei riitä vielä läheltä koettu terveyden menettäminen. Annetaan siis arvo niille ihmisille, jotka tekee työtä terveytemme eteen.

Itseäni on toisella luokalla auto muun muassa pukannut ja kuusivuotiaana mennyt käsi poikki länsimaassamme Ruotsissa. Nämä ovat vaan niin sanottuja pieniä kolhuja. Joka tapauksessa olen vuosien saatossa tullut vakuuttuneeksi, että hyvä terveys on ihmiselämälle ensiarvoisen tärkeää. En toki vielä tänäkään päivänä kaikilta osin elän sen mukaan, että asiat olisivat mahdollisimman hyvin. Päivittäin ihminen voi mielestäni tehdä pieniä asioita asian parantamiseksi.

Viime vuonna uimaan opettelu kohensi fyysistä kuntoani. Ruokavalion monipuolistaminen sitä vastoin on vielä aika lailla huonolla mallilla minulla. Siitäkin huolimatta, että olen kaikkiruokainen vai siinäkö ongelman ydin minun kohdallani juuri onkin? Ihminen on hidas muuttumaan, tai ainakin minä.

Lepo ja itselleen ajan antaminen kuuluvat myös hyvään terveyteen. Blogimaailmaan minua houkutteli pitkään jo muun muassa hyvä kaverini. Tässä on se hyvä puoli, että tällä lailla voi kuulostella omia tuntemuksiaan hyviä ja huonoja. Itse voi lopulta päättää, haluaako tekstiä julkaista? Tämäkin teksti on vasta valmisteilla tässä vaiheessa, joten en tiedä – näettekö te tätä tekstiä esimerkiksi koskaan? Riittävien yöunien lisäksi mielestäni ihmisen tulee pyrkiä puolen tunnin ei-mitään-tekemiseen -päivittäin. Tämän oivalluksen tein yhden koulutehtäväni kautta, jossa piti seurata omaa elämää eri näkökulmista. Samoin tämä blogi syntyi loppujen lopuksi sen kautta. Nyt sitten kaverini voi lukea reilun kahdensadan kilometrin päästä monitorista mietteitäni.

Meillä oli vielä vajaat kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa hyvä järjestelmä, jos ihmisen terveys petti. Oli erilaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitäkin. Nyt on kuitenkin paljon muun muassa työuupumusta, sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä. Voidaankin puhua "pahoinvoivasta sivistysvaltiosta". Ihmisillä on toki mahdollisuus kouluttaa itseään ja pitkällekin haluamalleen alalle, kuitenkin meillä on paljon työttömyyttä ja terveysmenoja. Onkin mielestäni tärkeää puolustaa kaikille tarkoitettuja julkisia palveluja, jotta voidaan ehkäistä ihmisten tippumista yhteiskunnan kelkasta. Minulle jokaisen ihmisen elämä on ihmisarvoinen ilman markkinavoimien kustannustehokkuutta tai kannattavuuslaskelmia.

Taistellaan siten ensi kuun vaaleissa, että saadaan eduskuntaan sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa koko kansa eikä vaan harvat piirit. Siksi he ovat kansanedustajia, uskon että oma ehdokkaani on muun muassa tällainen ehdokas ja osaava. Tähän liittyy myös olennaisesti se, josta olen aiemminkin täällä kertonut että demokratia ei ole vain vaalikopilla tapahtuva toimenpide.

Sitten lopuksi lupaus, lupaan syödä ensi viikolla joka toinen päivä jotain kasviksia tai vihanneksia. Tiedän jo etukäteen, että se ei ole minulle itsestäänselvyys.