Olen koittanut selvitellä politiikan umpikujia vajaan viidentoista vuoden ajan eli olen lähtenyt kyseiseen harrastukseen mukaan jo varsin nuorena. Liityin kolmeen eri yhteiskunnalliseen järjestöön saman lauantain aikana. Tämä oman elämäni kannalta historiallinen päivä oli 14.3.1992. Olin siihen aikaan kuudentoista ikäinen. Järjestöt joihin liityin olivat Vaihtoehto EY:lle (nyttemin nimi on: Vaihtoehto EU:lle, jossa tosin en ole enää mukana), Oulun Oranssi (jota ei taida enää olla) ja Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto (nyttemmin Vasemmistonuoret). Jokainen järjestö on osallaan vaikuttanut minuun varmasti. Kaksi ensimmäistä jätin aika löysin perustein varmaan aikanaan. Oranssin kohdalla tein kiukkuisen lähdön, joka menee puhtaasti iän piikkiin ja VEU:ssa toimimisen lopetin kansanäänestykseen, tosin mielestäni olen vieläkin varsin kriittinen EU:ta kohtaan. Äänestäisin edelleen kyseisissä vaaleissa ja antaisin samanlaisen kuin aikanaan. Muistattehan, että silloin kysyttiin mielipide yksittäisestä EY:n sopimuksesta eli Maastrichtin sopimuksesta.

Oranssi ajoi Oulussa nuorten asunnottomien ja nuorten asiaa, joita koskettivat asuntoasiat. Siihen aikaan Oulussa Oranssi oli vallannut Huuskon talon (Koulukatu 12). Kyseisen talon suojelupäätös lopullisesti siunattiin itse asiassa 18.2.1994., joten siitäkin tulee kolmetoista vuotta. On surullista, että nykyisin Oulussa ei enää ole samanlaista äänekästä yhteisöä samaisista asioista kiinnostuneina. Oulussa on vuokrien hinnat kovaa vauhtia kohoamassa kohti Helsingin tasoa. Muistan vielä 1990-luvun alkuvuosilta, kun kokoomuslaisen asuntoasioista vastanneen ministeri Pirjo Rusasen johdolla asuntokauppojen sääntely pois. Se päätös on järkyttävä vielä tänäkin päivänä. Helsingissä Oranssi ry. voi edelleen hyvin.

Viimeinen järjestö oli Suomen Demokraattinen nuorisoliitto. Poliittinen nuorisojärjestö se ei ollut siihen aikaan varmasti ensisijaisesti monellekaan. Monille se oli järjestö, joka vastusti ydinvoimaa ja rasismia. Lisäksi järjestö oli siihen aikaan monille varmaan sellainen, jossa oli kivaa luoda suhteita kansainvälisesti ja kansallisesti samanhenkisiin nuoriin. Minulle se oli aluksi ainakin picnicillä istumista ja poliittisen keskustelun foorumi. Ei tarvinnut tuntea itseä oudoksi, vaikka yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Pienellä paikkakunnalla sitä ei kuitenkaan voinut tehdä. Puheenjohtajana toimi alkuaikoinani edesmennyt Marko Autio, joka oli myös Kosminen säteily -rockbändin laulaja. Helsinkiläisen toveri Aution kanssa saatoimme olla eri mieltä asioista, mutta mahduimme silti samaan pöytään. Seuraava puheenjohtaja oli lyhyen aikaa Marjo Soini (nyk. Katajisto). Hänestä ei ole jäänyt varsinaista mielipidettä. Siihen aikaan kuitenkin syntyi nousi nimeltä Ultra Bra huipulle, joka nousi juuri SDNL:n poliittisten laulujen kilpailun kautta esille. Näin heidän keikan joulun alla 1996, jolloin keikasta piti maksaa viisitoista markkaa ja näki samalla myös legendaarisen 1970-luvun bändin Agit Propin, Veltto Virtasen ja jonkun muun. Myöhemmin näin saman bändin, jolloin se nousi lavalle vain yksin ja hinta oli satakaksikymmentä markkaa. Ensivaikutelma ei vakuuttanut, mutta myöhemmin pidin kyllä bändistä. Seuraava puheenjohtaja oli Sanna-Kaisa Cortez Tellez (taisi olla ensin Kämäräinen ja sittemmin Salminen tai toisin päin). Hänen persoona vaikutti pirteältä ja sopivalta nuorisojärjestön johtoon aluksi. Hänen aikana nuorisoliitto lähentyikin paljon puoluetta ja nuorisoliitosta tuli Vasemmistonuoret. Nimenmuutos oli itselle kova pala, Viimeisimmät puheenjohtajat olivat jo sittemmin politiikan moniottelijoita. Ensin Helsingin kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki. Nykyinen puheenjohtaja on porvoolainen Jussi Saramo, joka valittiin toimeensa keväällä 2005. Itselleni kyseinen liittokokous (nyttemmin yhdistyksen kokous) jäi viimeiseksi iän takia. Heidän aikana Vanu on tullut osavaikuttajaksi puolueeseen tavallaan. Aluksi se suunta tuntui itsestäni ikävältä, mutta nyt koen sen olevan oikea.

Voin vakuuttaa, että nuorisojärjestössä toimii monta aidosti maailmantilasta ja ihmisten paremmasta tulevaisuudesta toimivaa henkilöä. Niinpä politiikka ei missään nimessä ole vain omien etujen ajamista. Mielestäni se on jo suuri etu, kun ajattelee ympäristöä ja toivoo tasa-arvoisempaa sekä oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Suosittelen siis politiikkaa, jos se tuntuu sinulle sopivalta harrastukselta.

Nyt toimin kansanedustajaehdokkaani tukiryhmässä. Sekin on vähän kuin järjestöelämää.