Jossain pala pientä miestä itkee
ei oikeastaan aina ole tiennyt
että sataviisikymmentäyhdeksän kilometriäkin on poissa kotoa.

Se on matka määränpäähän,
jossa on uusi risteys taas jonnekin
jos tietäisit, että jossain on pala peruspilaria -
kantaisitko minulle sen?

Näyttäisitkö tien,
mistä olet sen löytänyt
vai laittaisitko kirjeenä kartan sinne jonnekin?

En minä pelkää kuitenkaan eksyä
en pelkää keltaista viivaa
jonka merkitys on sanoa,
että älä ohita.

Voin katsoa kalenteriin
kelata nimipäiväsankareiden nimiä
alun, lopun ja ehkä jotain siltä väliltä.

En minä pelkää kuitenkaan risteyksiä
enkä pelkää sitäkään tietä,
jossa sanotaan jo alussa -
tule tänne rauhallisemmin.

Paistaa aurinko joka päivä
jossain se vaan hiljaa välillä lepää
jossain pilvi menee välillä eteen.

Tämä tie voi olla liukas
ja samaan aikaan routainen
mutta se silti vie jonnekin
minne on sataviisikymmentäyhdeksän kilometriä.

Se on matka jonnekin, se on elämän etappi
eikä kukaan sano kuitenkaan -
että se ei valmista mihinkään.