Itse kävin toissailtana elämäni ensimmäistä kertaa kylpylässä, paikka oli kiehtova karjalaiskylä Bomba Nurmeksessa, jotenkin oli sellainen vahva ilo siitä kokemuksesta. Omia ennakkoluuloja lyötiin turpaan ainakin kaksin käsin, koukkuja ja suoria, pistohyökkäyksen omaisia - mutta kuitenkin todella pehmeitä veden kosketuksia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ystäväni Esa oli pohdiskellut omassa blogissaan 18.12.2007 Full Metal Jacket ja Platoon –elokuvia. Jälkimmäisessä on ollut kuolematon lause: "Sodan ensimmäinen häviäjä on viattomuus."
Se opetus siinä lauseessa on se, että anna elämän viedä, se kantaa kunnes päättyy. Se opetus on myös siinä, että älä vie toisen elämää. Se ei riitä, että sadevesi kastelee haudan tai tuhkan. Elämä elämänä sinänsä on jotain ainutlaatuista.
Mietin useaan otteeseen kylpylässä ollessa sitä aikaa, jonka siellä ehdin viettämään. Katsoin kelloa parin tunnin aikana noin seitsemän kertaa. Se on merkki siitä, että elän elämää, joka on alistunut kiireelle. Se tuntuu nyt pahalta, vaikka hymyssä suin sieltä lähdin, rentoutuneena. Kylpyläaikaa mielestäni kiireinen silti tarvitsee. Eikä se ole mielestäni elitistinen nautinto, vaikka itse olin sinne mennessä sitä mieltä. Se on hoivaa meille ajan vangeille.
Moni kysyy minulta sitä, miten ehdin elämässä kaiken sen, mitä teen? Yksi vastaus siihen voisi olla se, että tänä vuonna elämässäni en ole käyttänyt kalenteria. En ole sitonut itseäni liiaksi tiettyihin asioihin. Toki luottamustoimet ja opiskeluajat käytän tavanomaisesti, lisäksi kulttuuritapahtumat ja urheilutapahtumat täytyy kohdata aikataulun mukaan. Silti minulla on aikaa istua joskus television ääressä tai tietokoneella. Kaikella on hintansa.
Päättyy ihmisyys
päättyy ihmisyys äänisateeseen
vankeja kuljetetaan sinne tänne
joka ei päästä ketään karkuun
joka ei pysäytä katsomaan täysikuuta
laskeeko kukaan tähtiä taivaalta
täällä ei ketään kuulu
ei ketään näy
humisevat ovat kuuset
vapaat ovat vaan vaarat
laskeeko kukaan hiljaisuuden hetkiä
järvi hiljentyy pimeään aikaan
maa odottaa valkeaa peitettä
tästä on mennyt toinenkin
huomaa kulkija toista etsien
laskeeko kukaan yhteen suuntaan meneviä askeliaan
ajan vankileirillä kuljetaan
ristiin rastiin ja sinne tänne
vauhdin hurmaa maailmanpyörän lailla
en alistu anteeksi pyytämään,
en kumartamaan leirini vartijoita.
Kommentit