Itse kävin toissailtana elämäni ensimmäistä kertaa kylpylässä, paikka oli kiehtova karjalaiskylä Bomba Nurmeksessa, jotenkin oli sellainen vahva ilo siitä kokemuksesta. Omia ennakkoluuloja lyötiin turpaan ainakin kaksin käsin, koukkuja ja suoria, pistohyökkäyksen omaisia - mutta kuitenkin todella pehmeitä veden kosketuksia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ystäväni Esa oli pohdiskellut omassa blogissaan 18.12.2007 Full Metal Jacket ja Platoon –elokuvia. Jälkimmäisessä on ollut kuolematon lause: "Sodan ensimmäinen häviäjä on viattomuus."

Se opetus siinä lauseessa on se, että anna elämän viedä, se kantaa kunnes päättyy. Se opetus on myös siinä, että älä vie toisen elämää. Se ei riitä, että sadevesi kastelee haudan tai tuhkan. Elämä elämänä sinänsä on jotain ainutlaatuista.

 

Mietin useaan otteeseen kylpylässä ollessa sitä aikaa, jonka siellä ehdin viettämään. Katsoin kelloa parin tunnin aikana noin seitsemän kertaa. Se on merkki siitä, että elän elämää, joka on alistunut kiireelle. Se tuntuu nyt pahalta, vaikka hymyssä suin sieltä lähdin, rentoutuneena. Kylpyläaikaa mielestäni kiireinen silti tarvitsee. Eikä se ole mielestäni elitistinen nautinto, vaikka itse olin sinne mennessä sitä mieltä. Se on hoivaa meille ajan vangeille.

 

Moni kysyy minulta sitä, miten ehdin elämässä kaiken sen, mitä teen? Yksi vastaus siihen voisi olla se, että tänä vuonna elämässäni en ole käyttänyt kalenteria. En ole sitonut itseäni liiaksi tiettyihin asioihin. Toki luottamustoimet ja opiskeluajat käytän tavanomaisesti, lisäksi kulttuuritapahtumat ja urheilutapahtumat täytyy kohdata aikataulun mukaan. Silti minulla on aikaa istua joskus television ääressä tai tietokoneella. Kaikella on hintansa.

 

Päättyy ihmisyys

 

 päättyy ihmisyys äänisateeseen

vankeja kuljetetaan sinne tänne

joka ei päästä ketään karkuun

joka ei pysäytä katsomaan täysikuuta

laskeeko kukaan tähtiä taivaalta

 

täällä ei ketään kuulu

ei ketään näy

humisevat ovat kuuset

vapaat ovat vaan vaarat

laskeeko kukaan hiljaisuuden hetkiä

 

järvi hiljentyy pimeään aikaan

maa odottaa valkeaa peitettä

tästä on mennyt toinenkin

huomaa kulkija toista etsien

laskeeko kukaan yhteen suuntaan meneviä askeliaan

 

ajan vankileirillä kuljetaan

ristiin rastiin ja sinne tänne

vauhdin hurmaa maailmanpyörän lailla

en alistu anteeksi pyytämään,

 en kumartamaan leirini vartijoita.