Elämä on järjestelykysymys. Moni joskus miettii sitä, miten ehdin joka paikkaan ja tehdä kaiken? Sama kysymys käy aika ajoin myös itselläni mielessä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin sen, että erilaiset asiat antavat toisiin asioihin elämässäni kummasti voimia. Lisäksi monista eri asioista elämässä voi saada ideoita toisiin. Tämän vuoksi itselle ei ole ollut varsinaisesti haittaa aktiivisesta elämäntavasta. Selkein miinuspuoli siinä on lähinnä vaan ollut se, että minulla on toisinaan huonoa omaatuntoa siitä, etten ole ehtinyt tapaamaan läheisiä ihmisiäni. Tämä tunne ei senkään puolesta helpota, kun näitä ihmisiä asuu myös eri puolilla Suomen. Kulkemisen ja aktiivisuuden yhdistäminen ei mielestäni sulje tai ole sulkenut toisia. Nyttemmin koen vielä kaiken lisäksi olevan jo rauhoittunutkin, jos vertaan ikävuosiini kahdenkymmenen ja kahdenkymmenen viiden ikävuoden välillä.

Muun muassa pääkaupunkiseudullakin pyrin yleensä siten näkemäänkin useita ihmisiä kerrallaan eli en jätä mahdollista koulutus- tai kokousviikonloppua ainoaksi haasteeksi siellä päin käydessäni. Tästä on lisäksi se hyöty, että voin matkustaa sinne ja sieltä takaisin aina yöjunalla, joten matkustamisen aikana voin nukkua. Voin myös matkustaa hyvällä omalla tunnolla ympäristönäkökohdat huomioiden. Eihän lentokone muutenkaan ole ensinnäkään edes edullisin vaihtoehto ja toisekseen se on ympäristön kannalta varsin turmiollinen vaihtoehto.

Puhelimeni luetteloa selaillessa huomaa jo varsin selkeästi sen, että tuttavuuksia löytyy pitkin maata. Outoa käyttää sanaa puhelin, mutta eipä niitä lankapuhelimia enää tahdo kovin monilla olla. Paikkakuntien kirjo on seuraavanlainen aakkosjärjestyksessä eli Espoo, Haapajärvi, Haukipudas, Helsinki, Iisalmi, Joensuu, Juva, Jyväskylä, Kajaani, Kemi, Kemijärvi, Kempele, Kiiminki, Kirkkonummi, Kitee, Kokkola, Kotka, Kuhmo, Kuusamo, Laukaa, Liminka, Mikkeli, Muhos, Oulu, Pelkosenniemi, Pietarsaari, Pieksämäki, Pori, Pudasjärvi, Ranua, Sodankylä, Sotkamo, Suomussalmi, Taivalkoski, Tampere, Tornio, Turku, Utajärvi, Varkaus ja Tukholma rajojen ulkopuolelta.

Lisäksi sukulaisiani asuu eri puolilla maata, mutta myös useilla edellä mainituista paikkakunnista minulla olisi niin sanotusti majapaikka, joten ei tarvitsi telttaa pystyttää pihaan tai maksaa kalliita hotellimajoituksia. Joskushan toki koulutuksen järjestäjä saattaa tulla vastaan majoitusasioissa myös. Lisäksi maantieto on ollut sellainen asia, joka on kiinnostanut minua tiettyyn rajaan asti koko lyhyen ikäni.

Edesmenneellä isänäidilläni oli tapana sanoa, että olen perinyt ukiltani kulkijan veren, vaikka hän oli kuollut jo vuonna 1953. Joskus selvisi, että ukkini oli kulkenut Utajärveltä aina Ouluun korttia pelaamaan (matkaa 60km yhteen suuntaan). Niihin aikoihin kulkeminen on kuitenkin ollut aivan toisenlaista kuin nyt. Toinen mummoni sitä vastoin sanoi viimeisinä aikoina äidilleni sairaalassa, että kyllä Harri tulee aina pärjäämään. Molemmat mummoni ovat siten luottaneet minuun, vaikka molempien mielissä olen varmaan osittain myös sukujeni musta lammas ollut. Se tuntuu hyvältä asialta elämässäni. Vaikeuksia on toki ollut, mutta niistä on koitettu kykyjen mukaan selvitä, milloin mitäkin elämänkouluun oppia saaden.

Nyt on vaihteeksi kivaa viettää viikonvaihde kotikunnassani, joten aikaa on myös avopuolisolleni.