Palaute on mielestäni siitä mielenkiintoinen asia kirjoittajalle, että sen avulla tekijä saa vertaistukea tekstillään ja myös parhaassa mahdollisuudessa antaa vertaistukea. Haluaisin oppia itse kritiikin kirjoittamisesta lisää. Palautetta voi antaa muun muassa "hampurilaismallin" kautta eli ensin kertoa hyviä asioita, sitten kehitettäviä asioita ja päättää hyviin ajatuksiin, joita teksti on tuonnut. Palaute on mielestäni myös vuorovaikutustakin.

Minulle tekstien analysoiminen on haastaavaa, sillä koskaan ei voi tietää, onko tekijä itse suoraan kokenut kirjoittamiaan asioita? Tämä ilmenee etenkin silloin, jos tuntuu siltä että tekstit ovat kipeistä asioista. Palautetta ei tarvitse mielestäni kuitenkaan pelätä ja ottaa liian henkilökohtaisesti, jos se tuntuu rajulta. Kyse on kuitenkin aina vaan yhden ihmisen mielipiteestä. Täällä minun blogissanikin on esimerkiksi erilaisia runojani ja niiden ajanmukaisuus on yleensä tänne saapuessa varsin tuore. Kuitenkin tapahtumat voivat olla jo paljon kauempaa ja ne nyt vasta myöhemmin kumpuavat sitten paperille. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi mahdollisesti jo asiaa käsitellyt elämässäni.

Hyvästä palautteesta minun on vaikeaa aina ottaa tarvittavaa intoa. Olen mielestäni liian itsekriittinen ihminen, enkä aina osaa edes nauttia hyvistä sanoista tai kehuja ottaa vastaan. Se on kulttuurisidonnainen asia varmaankin. Tämä on varmaan sellainen asia, mistä pitäisi osata opetella pois, mutta en tiedä siihen valitettavasti tietä.

Hyvän palautteen mielestäni tunnistaa ennen kaikkea, että se on kannustavaa, rakentavaa ja riittävän ulkopuolista. On kuitenkin muistettava, että pelkästään itselleen kirjoittaessa ei palautetta saa.

Tsemppiä kaikille kirjoittamisen harrastajille. Mistä tämä idea tänään kirjoittaa tästä aiheesta tuli, opiskeluistapa tietenkin, koska kyseistä aihetta käsittelimme tänään myös koululla. Tässä blogissa olevat runoni löytyvät täältä, niiden lainaaminen ilman lupaani on kiellettyä. Jos haluat, otan mielelläni niistä vieläkin kommentteja.