Asun Oulussa, paikkakunnalta lähtee matkustajajunaliikennettä kolmeen suunaan eli itään, pohjoiseen ja etelään. Rautatie menee muun muassa lähellä olevaan suureen teollisuuslaitokseen.

Olen asunut yhdellätoista paikkakunnalla vuosieni varrella, joista kolmelle ei ole ainoastaan mennyt matkustajajunaliikennettä. Pelkosenniemen kohdalla on tilanne, että Kemijärvi ja Rovaniemi ovat lähellä. Tosin sitäkin merkittävämpää Itä-Lapille olisi, että rautatieyhteydet jatkossakin olisi Kemijärvelle saakka. Taivalkoskelle on ennen mennyt myös matkustajarautatie Kontiomäeltä (paltamolainen sivukylä Kainuussa). Sekin olisi Koillismaan kannalta ollut varsin tärkeää aikanaan säilyttää. Kolmas ei-rautateiden varrella ollut kunta on Lapinjärvi, Itä-Uudellamaalla. Siellä päin nyt on aika hyvin kuljetusyhteydet, sekä joukkoliikenne asukastiheyden takia kunnossa, joten ei kait sitä rautatietä ihan kaikkialle tarvitakaan.

Lisäksi olen asunut Utajärvellä, joka on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajakuntia sekä Oulu-Kajaani -ratayhteydellä. Meijerilava-aikoina siellä pystyi jopa pysähtymään sivukylillä myös. Se tuntuu lättähattuja ihannoivalle varsin mielenkiintoiselta. Oulaisissa olen asunut myös, joka on sata kilometriä Oulusta etelään. Edellinen asema ennen risteysasema Ylivieskaa. Nykyisin siellä pysähtyy junat harvakseltaan, mutta vajaat kolmekymmentä kilometriä Ylivieskaan ei kuitenkaan ole este, jos ihminen haluaa lähteä pitemmälle tai eri puolelle Suomea matkustamaan. Ylivieskasta kulkee itse asiassa varsin viehättävä kiskobussi nykyisin itään päin Iisalmeen.

Pohjois-Suomessa olen asunut myös Kajaanissa, joka on tämän vuoden aikana saanut Pendolino-yhteyden Helsinkiin. Tämän uutisen otin varsin ristiriitaisesti. Juna lähtee järjettömään aikaan eli neljän maissa aamulla. Suora juna on Kajaanissa jo 10:27, mutta jos haluaa vaihtaa kukon laulun aikaan junaa Kuopiossa, ehtii Helsinkiin hätäisimmät jo ennen kello kymmentä. Tuntuu varsin oudolta minulle, joka olen puolikainuulainen ja tottunut rauhalliseen elämäntahtiin, vaikka kiireinen olenkin.

Lisäksi olen asunut todellisella risteysasemapaikkakunnalla eli Pieksämäellä, junia menee neljään suuntaan ja ihminen varmasti löytää itselle sopivan suunnan elämänsä vaiheisiin niin halutessaan. Monesti sieltä on todella lähdetty, ehkä eniten pohjoiseen ja itään. Pieksämäellä asuessani tuli kuljettua jokaiseen suuntaan. Siinä tunnin junamatkan päässä on toinen entisaikojen asuinkaupunkini, Suomen Ateena eli Jyväskylä. Sieltä muistuu mieleeni hassu tapaus, kun olin muuttamassa pois ja minulla oli ratapihalla kaksikymmentäkaksi pahvilaatikkoa kohti Utajärveä lähdössä yöllä yhden aikaan. Sain silloin ranskalaisturisteilta apua niiden junaan laittamiseen ja ystävällinen konduktööri sanoi vaan, että neuvottele Savonradan junan konduktöörin kanssa hinta Pieksämäellä rahdille. Loppujen lopuksi se hinta oli naurettavan pieni.

Pori sitä vastoin oli aikanaan rautateiden päätepysäkki Länsi-Suomessa, johon Tampereella voi vain vaihtaa junaa. Tosin taitaa sinne Helsingistä olla jokunen sellainenkin yhteys olemassa, että siellä ei tarvitse vaihtaa junaa. Toinen usean junan päätepysäkki, jossa olen asunut. Tosin vain hetken, enkä silloinkaan säännöllisessä osoitteessa ja se paikka on Helsinki. Paikkakunta, johon itse asiassa tänäänkin lähden yöjunalla klo 23:59 Oulusta ja aikataulussa junan ollessa perille saapumisaika olisi 8:35.

Lapsuuden ensimmäiset vuodet vietin Oulun Alppilassa, jonka lähellä oli aikanaan Tuiran rautatieasema. Siellä meni kolme vuotta, tämän jälkeen muutin juuri Tuiraan yhdeksitoista vuodeksi ja vuonna 1979 Tuirasta on päässyt junalla Ouluun. Hinta oli aikuiselle siihen aikaan 2mk 30p. Nyttemin asema on purettu ja tilalla on Kiertotie, josta tapeltiinkin Oulussa parikymmentä vuotta – tarvitseeko sitä tehdä vai ei? Itse vastustin ainoastaan todella vahvoilla tunnesyillä.

Tänään muuten ostin muutaman runokirjan, kerron niiden nimet joskus tänne (jos muistan).