Tänään kuusi aamurintiikeriä
           ärjyvät kohden määränpäätä,
seuraan sivusta kysyen:
           "Kenelle kuuluu huominen?"

Olen tullut tänne vesisateesta,
      kaktukset ovat edelleen piikikkäitä,
        kaipaan linjalle kahdeksan -
matkalle Otto Karhin pysäkiltä kotiin.

           Olen mitä olen,
matkojen päästä kotoa tänne
            ja täältä takaisin,
             uusi aika on lähempänä.

      Rauha on minulle vapaus,
joka lämmittää kuin vohvelirauta.
      Sillä siellä olet sinä,
siellä minäkin voin olla -
         yksi eksynytkin amurintiikereistä.