En tiedä, mistä kirjoittaisin. Vessaremontti lienee loppuvaiheissaa jo menossa. Toive siitä, että tämän viikon perjantaina siellä voisi asioita hoitaa on olemassa. Pysähdyin äsken hetkeksi katsomaan Salatut elämät tv-sarjaa, sitä seuratessa tuli mieleen kun tänään seurasin paria sukulaista ja samaa havaintoa tein, että välillä oma elämä tuntuu helpolta. Aina ei niin ole, mutta tämä hetki tällaisenaan tuntuu hyvältä, osaisi vaan arvostaa.
Monesti näet tulee napistua turhemmistakin asioista. Runoja olen kirjoittanut yhden tänään ja toisen eilen. Jos saisin vähintään yhden runoluonnoksen vaikka päivää kohti, voisin olla tyytyväinen. Joitakin ihmisiä vaivaa bloggauspakko, ehkä minäkin kuulun niihin. Jos en vähään aikaan tule mitään kirjoittaneeksi, tunnen syyllisyyttä. Ehkä vaan joka päivä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä täältä kukaan haluaisi lukea.
Viime torstaina muuten tuli käytyä Pikku-Syötteellä laskettelemassa, se oli vaihteeksi ihan kivaa. Olen viimeksi ollut rinteessä vaijerilla ylös, ja vauhdilla alas menossa alkuvuodesta 2001.
Todella vahvasti näkee laskettelurinteestä sen, kuinka sen lajin eteen tarvitsee ympäristöä kaltoin kohdella. Toki sieltä näkee myös uljaat maisemat.
Minun ei tarvitse päästä vuosittainkaan laskettelemaan, joten voin hyvällä omalla tunnolla ainakin sanoa, että siltä osin en ainakaan kuormita liikaa ympäristöä.
Muuten viikonloppuni meni taas Ranualla. Siellä olin muun muassa kirjurin tehtävissä toimimassa jääkiekon pappaturnauksessa. Kolmen joukkueen turnauksesta sen verran, että Sallan Jääkarhut voitti, Posion Pyrintö toinen ja Ranuan Ikipeurat oli isäntäjoukkueena kolmas. Muuten kunnassa eräs auto ainakin herätti olon, että voi helvattu joidenkin kanssa - eikö ne oikeasti ajattele yhtään mitään muuta ku omaa napaansa?
Auton väri on hieno, mutta... se ei riitä.
Kommentit