Töistä tuntuu ettei tule mitään, väärinkäsityksiä tulee kotona avopuolisoni kanssa. Uni tulee silmään, jotta saisi hieman nukkua ennen päivällistä. Jotenkin tuntuu, että kaikki asiat menevät väärin päin. Veljeni käy meillä syömässä, joka hieman piristää ja sen jälkeen lähdimme veljeni kanssa pyöräillen isäni syntymäpäiville.

Veljeni kanssa syntymäpäivillä isäni kanssa, että isän keittämä kahvi on laihaa, vaikka muut tarjoilut kelpasivatkin. Kotiin portaita kävellessäni avopuolisoni tunnistaa lonttasuni, joka tuntuu oudolta. Miten hän voi tietää pelkkien kengistä lähtevän äänen perusteella minun olevan tulossa tai hän sanoi, että oletti minun jo tulevan. Naisen logiikkaa ei aina tietenkään ymmärrä. Silti sekin on omalla tavallaan selkeää, kun siihen pääsee sisään ja uskaltaa ottaa sen elämää laajentavana vahvuutena eikä mieti ensimmäisenä sitä, mikä itselle tuntuu vieraalta.

Tänään televisiossa on hyviä elokuva kerrakseen, ykkösellä Eila ja kolmosella Viimeinen samurai. Nauhotan jälkimmäisen, koska kotimainen viiden tähden elokuva löytyy jo aiemmin hyllystä. Elämä palkitsee siis tämän päivän lopussa.