"Oli kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin."

Olin tänään Huutomerkki ry.:n runopajalla, jonka teemana oli tällä kertaa murteet. Ohessa olevan runoni kirjoitin siellä, mutta murteella sitä en tehnyt kuitenkaan. Runoon olen pajan jälkeen yhden säkeistön lisännyt ja yhden säkeen poistanut ja yhden säkeen ensimmäisen säkeistöön lisännyt. Kyseinen lainaus on jostain kansanrunosta ja tuon verran kuulemma saa runoista lainata, kun ilmaisee sen jotenkin olevan lainaus ja paljastan sen tuossa yläpuolella juuri lainausmerkeissä. Kahdessa säkeistössä olenkin sitten käyttänyt kyseistä pätkää avaussäkeinä. Runopajan vetämisestä tänään suuri kiitos tervolaislähtöiselle murrerunoilija Marjatta Kaasilalle, jonka runoja on muun muassa Myllylahti Oy kustantanut. Viimeisin kirja viime vuodelta nimeltä: Sievä on pienen uni.

Tehtävän annossa tuon säkeen osan lisäksi oli, että runoon täytyy saada väri. Tehtävää voitte kokeilla myös itse, kun otatte jostain runosta pari säettä mukaan ja sitten lisäätte itse sen värin.

Oli kaunis kesäilta

Oli kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin -
ei näkynyt horisontissa nostureita,
ei toista kulkijaa
vain hiljainen, hiljainen maa.

Ei auton pärinää kuulunut,
niin tuhraanko sinä Kekkonen?
Paremman tien pahajaiselle annoit,
harmajaisen huolettoman,
aamun kastaaman asfaltin rakennutit.

Olen syntynyt tiesi päässä,
kulkenut koulua kohti -
kotipesän metsästä kiveltä löytänyt,
jos en suoraan palata jaksanut,
siinä hetken torkahdin.

Tunsin tuoreen tuoksun kuitenkin,
äiti kotona juuresta leipoi.
Rehtori tien toisessa päässä -
ain välillä tahtia löi,
ei siinä maistunut voi.

Saattoi jälki-istuntoon kuudesta pojasta viis,
vain poikansa armahti siit -
huomenna jälleen ehtoja luen,
opettelen tuntemaan kurjen,
ja vielä suven vapaan koen.

Tuolla jossain Vaalimaa,
takana toisen vartioima kaalimaa,
meidän maan on mansikat,
toisen tuolla mustikat -
yhdessä väriltä olemme kirjavat.

Oli kaunis kesäilta,
kun laakosssa kävelin,
muistelin hiljaista virttä
- kun kotini katon hjirttä,
tänään vähän vahvistin.

Kun talon kuntoon saa katto,
saa loman se henkipatto -
joka taloni urakoi,
ei tule yksikään koi,
 huudan sadolle hoi.